Blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen: http://islamtietoa.wordpress.com/
Tätä vanhaa blogia ei enää päivitetä.
lauantai 31. lokakuuta 2009
tiistai 27. lokakuuta 2009
USA pidätti kaksi miestä iskuaikeista Tanskaan
Yhdysvaltain poliisi on pidättänyt kaksi miestä, joita epäillään
terrori-iskun suunnittelusta Tanskaa vastaan.
Kohteena oli ilmeisesti muun muassa Jyllands-Posten-lehti, joka
julkaisi pilapiirroksia profeetta Muhammadista syksyllä 2005.
Molempien pidätettyjen kerrotaan olevan chicagolaisia. Heitä
vastaan on nostettu eriasteisia terrorismisyytteitä.
Linkki uutiseen.
perjantai 23. lokakuuta 2009
Ruotsalaista jihadia
Ruotsalaisia hakeutuu terroristialueille:
Linkki uutiseen.
Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo kertoo, että useita ruotsalaisia
matkustaa Pakistaniin ja muualle Keski-Aasian levottomuuspesäkkeisiin.
Aiemmin Ruotsin kansalaisuuden saaneet suuntasivat usein Irakiin ja
Somaliaan, missä moni myös kuoli, sanoo Malena Rembe, Säpon terrorisminvastaisen
yksikön pääanalyytikko.
Elokuussa Pakistanissa pidätettiin kolme ruotsalaista, heidän
joukossaan myös entinen Guantanamon vanki Mehdi Ghezali. Heitä vastaan
esitettiin tiettävästi terrorismi- ja vakoiluepäilyjä, mutta myöhemmin heidät
päästettiin lähtemään maasta.
Pakistanin Quettassa on edelleen pidätettynä 35-vuotias
ruotsalainen, jota syytetään laittomasta maahantulosta.
Remben mukaan Säpo käyttää paljon resursseja tämänkaltaisen
matkustelun seuraamiseen. Säpo epäilee, että matkailun taustalla saattaa olla
hakeutumista terroristien koulutusleireille tai varojen kuljetusta
terroristiryhmille.
Linkki uutiseen.
torstai 22. lokakuuta 2009
Jihad Amerikassa
Muslimiterroristit suunnittelivat tappavansa kaksi amerikkalaispoliitikkoa ja ammuskelevansa ostoskeskuksessa.
Linkki uutiseen.
Linkki uutiseen.
Artikkeli: Tiesitkö tämän islamista?
Islam merkitsee alistumista
Sana islam on arabiaa ja merkitsee ”alistumista”; muslimi on ”alistuva” (H-A 2004: 157). Islam on samanaikaisesti petollista, kostavaa ja rankaisevaa Allahia palvova kultti, yhteiskunnan ja yksityiselämän kaikkia eri osa-alueita yksityiskohtaisesti säätelevä teokraattinen lakijärjestelmä sekä militaristis-ekspansiivinen poliittinen ideologia, joka tähtää koko ihmiskunnan alistamiseen shari’an eli islamin lain totalitaariseen käskyvaltaan. Islam perustuu Mekassa syntyneen ja oman profeetallisen erityisasemansa tunnustamista pakkomielteisesti vaatineen Muhammadin (570–632) ilmestyksiin, jotka hän väitti saaneensa arkkienkeli Gabrielin välityksellä Allahilta, sekä Muhammadin sunnaan eli esikuvalliseen elämäntapaan.
Koraani
Muhammadin ilmestykset on koottu Koraaniin, jotka koostuvat 114 suurasta eli luvusta. Samaan aikaan kun muslimit pitävät Koraania Allahin omana ja aina olemassa olleena arabiankielisenä puheena, Koraanin (2:106) itsensä säätämän kumoamisperiaatteen mukaisesti aina silloin, kun jakeet ovat keskenään ristiriidassa, Muhammadin myöhemmin saamat ilmestykset kumoavat hänen aiemmat ilmestyksensä! Tällä on eräs merkittävä seuraus. Koraanin varhaiset suurat ja niiden suhteellisen rauhanomaiset ja sittemmin ”kumotut” (mansukh) jakeet (2:256, 50:45, 109:1–6) ajoittuvat vaiheeseen, jolloin Muhammad oli Mekassa uusine uskontoineen pahasti alakynnessä. Häntä pilkattiin, hänen saarnaamansa islam herätti pahennusta, ja lopulta hän joutui pakenemaan kaupungista. V. 622, joka on islamilaisen ajanlaskun alkupiste, Muhammad muutti (hijra) läheiseen Medinaan, johon perustettiin ensimmäinen islamilainen valtio, ja nyt hänen ilmestystensä sävy alkoi muuttua sotaisaksi ja valloitushaluiseksi. Muhammad selitti:
Juutalaisille ja kristityille annettiin nk. ”Kirjan kansojen” edustajina armeliaasti lisävaihtoehto: heitä ei tapettu tai otettu orjiksi, mikäli he maksoivat suojelurahaa eli jizyaa ja alistuivat nk. dhimmeiksi, halveksituiksi toisen luokan kansalaisiksi, joihin islamin laki määrää kohdistamaan tarkoin määriteltyjä syrjintätoimenpiteitä (RoT: 11.5). Merkittävää tässä kaikessa on se, että Koraanin Medinan vaiheen vihaa lietsovat, aseelliseen jihadiin ja uskottomien tappamiseen yllyttävät ja marttyyriutta (shahida) ihannoivat jakeet kumoavat Mekan kauden suurien suvaitsevammat jakeet, ja juuri nämä ”kumoavat” (nasikh) sotaisat jakeet (ks. esim. H-A 2001: 65–98) toimivat tänäkin päivänä inspiraation lähteenä globaalia jihadia eri puolilla maailmaa käyville mujahidineille, islamin uskonsotureille.
Koraani (3:7) itse säätää, että se on otettava kirjaimellisesti, eikä sitä saa tulkita vertauskuvallisesti tai omien käsitystensä valossa:
Muhammad täydellisenä ihmisenä ja kaikkien muslimien ikuisena esikuvana
Mitä tulee sunnaan, Muhammadin esikuvalliseen elämäntapaan, Hämeen-Anttila kirjoittaa: ”Sunna on sitova esikuva muslimeille, ja jokaisen hurskaan muslimin velvollisuus on noudattaa Muhammadin esikuvaa” (H-A 2001: 28). Lisäksi: ”Profeetta ei eläessään ollut toiminut yksinomaan senhetkisen tilanteen mukaan vaan pitäen samalla silmällä myös tulevaisuutta. Profeetan elämän yksityiskohdat oli tarkoitettu islamin yhteisön ikuisen jäljittelyn kohteeksi” (H-A 2004: 37). Tieto sunnasta on peräisin nk. haditheista, jotka ovat perimätietona välitettyjä lyhyitä kertomuksia siitä, mitä Muhammad kussakin tilanteessa teki ja sanoi, sekä mm. Ibn Ishaqin (k. 766) laatimasta ja Ibn Hishamin lyhentämästä (k. 833) Muhammadin elämäkerrasta (Sirat Rasul Allah), jossa on seikkaperäisesti kuvattuna kaikki Muhammadin sotaretket ja hänen vastustajiinsa kohdistamat julmuudet. Muslimeille Muhammad on täydellinen ihminen (al-insan al-kamil) ja Koraanin (33:21) mukaan ”Allahin lähettiläässä on kaunis esikuva niille, jotka uskovat kohtaavansa Allahin viimeisenä päivänä ja ajattelevat paljon Häntä.” Millaisen esikuvan Muhammad sitten tarjoaa nykypäivän muslimeille?
Salman Rushdien ”Saatanallisten säkeiden” ja Muhammad-pilapiirrosten aiheuttamat mellakat ja väkivaltaisuudet ja Sudanin Muhammad-nallekonflikti ovat esimerkkejä tapauksista, joiden yhteydessä suurellekin yleisölle ovat tulleet tutuiksi muslimioppineiden vaatimukset kostaa tappamalla islamin ja profeetta Muhammadin vähäinenkin kritisointi. Tämä toimintamalli on peräisin suoraan Muhammadilta itseltään, jolla oli tapana antaa murhakäskyjä kriitikoidensa ja vastustajiensa eliminoimiseksi:
Muhammadin elämäkerran mukaan hän osallistui itse 27 taisteluun, minkä lisäksi hän määräsi pantavaksi täytäntöön 38 ryöstöretkeä (Ibn Ishaq: 659–660). Pelkästään Banu Quraiza -heimon joukkomurhan yhteydessä Muhammad mestasi 600–900 vangitsemaansa quraizalaismiestä (Ibn Hisham: 320–321):
Muhammad ei ainoastaan murhannut ihmisiä ja ryöstänyt heidän omaisuuttaan, vaan myös osoitti ennakkotapauksellaan, että jopa kiduttaminen on laillinen keino sotasaaliin ryöväämiseksi:
Nykypäivän näkökulmasta huomiota herättävää on myös se, että Muhammad, jolla oli 13 vaimoa ja lisäksi tuntematon lukumäärä ryöstöretkiltä sotasaaliiksi kaapattuja jalkavaimoja, oli yhdynnässä lempivaimonsa Aishan kanssa tämän ollessa vasta 9-vuotias ja leikkiessä vielä nukeilla. Avioliiton solmimiselle ei islamissa ole alaikärajaa, ja lapsimorsiamet ovat tuttu näky islamilaisissa maissa, joissa miehet voivat avioliiton varjolla tietyin ehdoin käyttää jopa vauvaikäisiä tyttöjä seksuaalisesti hyväkseen (mufa’khathat).
Mitä tarkoittaa shari’a?
Shari’a eli islamin laki perustuu Koraaniin ja sunnaan, ja se säätelee muslimien elämää sen pienimpiäkin yksityiskohtia myöten alkaen imettämisestä, peseytymis-, rukous- ja teurastusrituaaleista sekä perhe-, perintö‑, avioliitto-, sopimus- ja liikeoikeudellisista kysymyksistä aina rikosoikeudellisiin rangaistuksiin, sotasaaliin jakoon, orjien ja dhimmien kohteluun, valtiopolitiikkaan ja sotastrategioihin asti. Hämeen-Anttila kuvaa shari’aa seuraavasti: ”Shari’an oikeuslähteinä toimivat Koraani, hadithit, oppineiden konsensus (ijmá) ja analogia. Näistä oppineiden konsensus, yhteinen mielipide, ei toimi enää uutena oikeuslähteenä, vaan viittaa lakikoulukuntien vakiintumista edeltäneeseen aikaan. Koska shari’an oikeuslähteet ovat historiallisia ja lopullisia (Koraani, hadithit ja jo määritelty konsensus eivät voi enää muuttua, analogia puolestaan toimii näiden kolmen pohjalta), ei myöskään shari’a voi muuttua, ainakaan teoriassa. Enintään vain tulkinta voi kehittyä, ja tämänkin on vaikeata, koska lakikoulukuntien klassiset esitykset ovat hyvin yksityiskohtaisia eivätkä jätä paljon tilaa uudelle tulkinnalle. Koska shari’a on uskonnollinen, pyhä laki, se ei ole muutettavissa ihmisten päätöksellä. Tästä syystä islamin lakia ei voi muuttaa esim. poliittisista tai yhteiskunnallisista syistä; lainsäädäntövallasta ei oikeastaan islamissa voi puhua. Ainoa lain säätäjä on Jumala; ihmisten tehtävänä on vain tulkita Jumalan säätämää lakia.” (H-A 2001: 26.)
Shari’a ilmentää Arabian niemimaan keskiaikaista heimokulttuuria ja sen barbaarista ajatusmaailmaa brutaaleine amputaatio-, kivitys-, mestaus-, ristiinnaulitsemis- ja raipparangaistuksineen. Shari’a (ks. esim. RoT tai Islam QA) mm. määrää, että muslimien on pakollista rukoilla viidesti päivässä ja että heidät on teloitettava uskonluopioina, mikäli he eivät taivuttelusta huolimatta suostu siihen. Shari’a määrää kivittämään aviorikkojat ja sodomian harjoittajat kuoliaiksi, alistamaan naisia ja pitämään vaimoja käytännössä vankeina ja lyömään heitä, pelkästään mikäli heidän pelätään olevan uppiniskaisia, ja se kieltää musliminaisia avioitumasta ei-muslimien kanssa. Se määrää vihaamaan, alistamaan ja syrjimään juutalaisia ja kristittyjä ja olemaan ankaria näitä kohtaan, ottamaan uskottomia panttivangeiksi lunnaiden toivossa tai mestaamaan näitä. Se määrää verikoston pakolliseksi, paitsi jos omaiset suostuvat verirahaan tai jos uhri on uskonluopio tai jos muslimi tappaa ei-muslimin. Se kieltää vaimoja lähtemästä kodin ulkopuolelle ilman aviomiehen lupaa, ei-muslimia todistamasta oikeudessa muslimeja vastaan, ja se edellyttää, että raiskauksella on oltava vähintään neljä miespuolista silminnäkijää, muussa tapauksessa raiskauksesta syytteen nostava nainen voi joutua itse syytetyksi aviorikoksesta ja saada kivitystuomion. Se määrää katkaisemaan varkaalta käden ja surmaamaan ristiinnaulitsemalla tai raajat ristikkäin katkaisemalla ylipäätään kaikki, jotka ”taistelevat Allahia ja hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa”, ja ennen kaikkea shari’a määrää tappamaan kaikki ne, jotka jättävät islaminuskon, kannustavat toisia kääntymään pois islamista, pilkkaavat profeetta Muhammadia tai kritisoivat islamia.
Shari’a määrää teurastamaan eläimet tainnuttamatta, kieltää soittimet laittomina, kieltää nauramasta liian kovaäänisesti ja tekemästä kuvia elävistä olennoista. Lakikoulukunnasta riippuen shari’a pitää tyttöjen ja poikien ympärileikkauksia vähintäänkin laillisina, suositeltavina, ellei jopa pakollisina (shafi’iittinen koulukunta). Yksityiskohtana mainittakoon, että shari’a määrää muslimit huuhtomaan sieraimensa kolmesti aamulla heräämisen jälkeen, sillä Muhammadin mukaan paholainen viettää yönsä nenän sisällä (Muslim 2:462)!
Kuten on ilmeistä, shari’a on ristiriidassa lähes joka ainoan länsimaisen ihmisoikeusperiaatteen kanssa, eikä siinä ole sijaa demokraattisille instituutioille, vaan edustuksellisen demokratian ja maallisen hallinnon sijaan islamissa vallitsee teokraattinen komento, jossa mullahit, muftit, sheikit ja imaamit antavat fatwoja eli lainopillisia julistuksia yksinomaan islamin uskonnollisten tekstien pohjalta.
Vaatimukset shari’an käyttöönottamiseksi länsimaissa voimistuvat jatkuvasti, ja muslimeilla on tapana soveltaa shari’aa aluksi oman yhteisönsä sisällä yksityisoikeudellisiin kysymyksiin. Isossa-Britanniassa shari’a-tuomioistuimet on jo vaivihkaa otettu viralliseksi osaksi oikeusjärjestelmää (Sunday Times 14.9.2008), ja tilanne voi pian riistäytyä käsistä koko EU:n alueella. Niissä Euroopan maissa, joissa on paljon muslimeja, nämä ovat muodostaneet no-go-alueita (esim. Malmön Rosengård), joissa poliisilla ja viranomaisilla ei ole enää kontrollia, ja yhteisö on omaehtoisesti ottanut käyttöön shari’an. Rinnakkainen shari’a-oikeusjärjestelmä rikkoo räikeästi kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatetta ja asettaa erityisesti musliminaiset hankalaan asemaan:
Onko islam rauhan uskonto?
Taisteleminen Allahin tiellä (al-jihad fi sabil Allah) on kaikkien muslimien yhteisöllinen velvollisuus (fard al-kifaya), ja tätä maailmanlaajuista taistelua koko ihmiskunnan alistamiseksi shari’an käskyvaltaan kutsutaan jihadiksi. Jihadilla, joka kirjaimellisesti tarkoittaa ”kamppailua”, on monia eri muotoja, ja sitä voidaan käydä esimerkiksi puheen, aseiden tai rahan avulla (Islam QA: 26125). Islamiin kutsuminen (da’wa), islamin ylivaltaa symbolisoivien moskeijoiden rakentaminen ja länsimaisten demokraattisten instituutioiden ja vapauksien hyödyntäminen niiden lakkauttamiseksi ja korvaamiseksi shari’an määräyksillä ovat esimerkkejä rauhanomaisesta jihadista. Aseellinen jihad (qitaal) puolestaan voi olla puolustavaa (jihad al-daf) tai hyökkäävää (jihad talab). Muslimit ovat yhteisöllisesti velvollisia hyökkäävään jihadiin ei-muslimeja vastaan näiden omissa maissa joko vähintään kerran vuodessa tai aina kun se on mahdollista, ja shari’a oikeuttaa mujahidinit tappamaan tai ottamaan orjiksi ne, jotka eivät suostu vapaaehtoisesti alistumaan, ja ottamaan sotasaaliiksi tällaisten henkilöiden omaisuuden, vaimot ja lapset sekä raiskaamaan naiset.
Islamin puolustelijoiden usein siteeraaman heikon hadithin mukaan ”jihad itseä vastaan” (jihad al-nafs) on suurempaa jihadia (jihad akbar), mutta jopa henkisen kilvoittelun ensisijainen tarkoitus islamissa on voittaa fyysistä taistelua ja tappamista vastaan koettu vastenmielisyys (Islam QA: 10455). Koraanin mukaan aseellinen jihad uskottomia vastaan Allahin tiellä on joka tapauksessa parasta, mitä muslimi voi tehdä, eikä Koraani lupaa muslimeille mitään muuta varmaa taetta pääsystä paratiisiin nauttimaan 72 neitsyen seksuaalisista palveluista kuin kuolemisen marttyyrina (shahid eli ”todistaja”), millä islamissa tarkoitetaan surmatuksi tulemista samalla kun on itse surmaamassa uskottomia:
Islamilainen valtioteoria jakaa koko maailman kahteen vaikutuspiiriin: islamin alueeseen (dar al-islam), jossa vallitsee shari’a, ja vihamieliseen sodan alueeseen (dar al-harb), jossa muslimit ovat vähemmistönä ja jota ei vielä hallita shari’an mukaisesti. Utopistinen rauhan tila (dar al-salam) uskotaan saavutettavan sitten, kun koko maailma on täydellisesti alistettu shari’an käskyvaltaan. Siihen asti dar al-harbin alueella, kuten esim. Suomessa ja muualla länsimaissa, asuvat muslimit ovat sotatilassa kaikkia muita vastaan!
Ovatko kaikki muslimit terroristeja?
Eivät tietenkään. Ongelman muodostaa itse islam teokraattisine lakijärjestelmineen ja militaristis-ekspansiivisine poliittisine ideologioineen. Murhiin ja väkivaltaan yllyttävä, naisten ja uskottomien alistamista edellyttävä ja brutaaleja rangaistuksia jakava islam ei ansaitse uskonnon statuksen antamaa suojaa sen enempää kuin mikään muukaan totalitaarinen pakkojärjestelmä. Lännessä elää paljon vastuuntuntoisia muslimeja, jotka haluaisivat jättää islamin keskiaikaiset käytännöt ja omaksua länsimaisen vapaan elämäntavan, mikäli yhteiskunta vain tarjoaisi heille tarvittavaa suojelua sen sijaan, että se pakottaa heidät pysymään shari’an ikeen alla palvelemassa monikulturismin mallinukkeina ja suvaitsevaisuuskasvatuksen lyömäaseina. Toisaalta hälyttävää on, että Ihmisoikeusliiton lokakuussa 2007 tekemän selvityksen mukaan Suomessa uskontoaan harjoittavista muslimeista 63 % oli shari’an noudattamisen kannalla silloin, kun se on ristiriidassa Suomen lain kanssa (IOL 2007: 47–48). Britanniassa peräti 44 % muslimeista haluaa eristäytyä muusta yhteiskunnasta ja elää omissa ghetoissaan (Daily Star 21.1.2009); 40 % 16–24 vuotiaista musliminuorista haluaa shari’an käyttöönottoa ja 36 % on sitä mieltä, että uskonluopio ansaitsee kuolemanrangaistuksen (Telegraph 29.1.2007). Britannian muslimiopiskelijoista 28 % pitää tappamista islamin nimissä oikeutettuna, ja samoin kolmannes kannattaa maailmanlaajuisen islamilaisen kalifaatin perustamista (Telegraph 27.7.2008).
On huomattava, että valtaosa muslimeista on passiivisia ja lähes täysin tietämättömiä islamin omista lähteistä, mutta näillekin muslimeiksi identifioituville uskonto on keskeinen osa identiteettiä, ja he tuntevat voimakasta yhteenkuuluvuutta islamin maailmanlaajuiseen yhteisöön, ummaan. Tuo yhteenkuuluvuuden tunne kumpuaa lähes 1400 vuoden takaa Muhammadin johdolla käydyistä sodista, joissa fyysinen taistelu ja vastustajan alistaminen toimivat välineinä kunnian saavuttamiselle niin yhteisön kuin Allahinkin silmissä ja joissa häpäistyn kunnian palauttaminen edellytti vastaavasti väkivaltaista kostamista. Vainoharhaisuuksiin asti menevä hakeutuminen loukatun uhrin asemaan kunnian palauttamiseksi väkivaltaisen koston ja voimanosoituksen luoman pelotteen kautta on islamin leimallisin riitti, joka yhdistää muslimeja maailmanlaajuisesti ja jota muslimit välittävät aina uusille sukupolvilleen. Tuo käyttäytymismalli on peritty suoraan profeetta Muhammadilta itseltään, ja islamin ymmärtämisen kannalta se on tärkeämmässä asemassa kuin islamin lakien ja opinkappaleiden yksityiskohdat.
Pitäisikö islamisoitumisesta olla huolissaan?
Kyllä. Islamin tekemä jyrkkä ero muslimien ja uskottomien välillä, uskottomien, islaminhylkääjien ja shari’an kritisoijien avoin uhkailu väkivallalla ja näiden murhat, pyrkimykset mukauttaa vapaa länsimainen yhteiskunta ja elämäntapa shari’an vaatimuksiin, muslimijärjestöjen, poliittisesti korrektien islaminpuolustelijoiden ja islamofiilisten poliitikkojen pyrkimykset rajoittaa sananvapautta sha- ri’an kritisoimisen estämiseksi sekä mahdottomuus uudistaa islamia tai tulkita sen pyhiä tekstejä uudessa valossa muodostavat uhan jokaiselle maalliselle yhteiskunnalle, jossa arvostetaan tasa-arvoa, yksilönvapautta ja muita ihmisoikeuksia. Huolestuttavaa on myös se, että lännen moskeijat ja islamilaiset kulttuurikeskukset, joiden rakentamista Saudi-Arabia öljymiljoonillaan tukee, ovat jo suurelta osin wahhabilaisten ja deobandien kaltaisten kovan linjan reformistien hallussa (The Times 7.9.2007), ja muslimioppineet näissä moskeijoissa julistavat islamin ylivaltaa ja kutsuvat jihad-velvollisuutensa unohtaneita maallistuneita muslimeja takaisin alkuperäiseen islamiin, joka glorifioi fyysistä jihadia, marttyyriutta ja yllyttää terrori-iskuihin uskottomia vastaan.
Mitä voit tehdä?
Perehdy islamin omiin lähteisiin, Koraaniin, sunnaan, Muhammadin elämäkertaan ja siihen, mitä muslimit puhuvat keskenään ja omissa tiedotusvälineissään (http://www.thememriblog.org). Huomaa, että et voi luottaa siihen, mitä muslimit itse kertovat muille islamista, sillä shari’a velvoittaa muslimit valehtelemaan (taqiyya) ja kertomaan harhaanjohtavia puolitotuuksia (kitman) aina silloin, kun se palvelee islamin etua tai suojelee muslimeja ongelmilta, kuten negatiiviselta imagolta tai rikosoikeudellisilta seuraamuksilta. Muslimien edellytetään harjoittavan näennäistä mukautumista vieraan yhteiskunnan normeihin, kätkevän todelliset aikeensa ja jopa tekeytymään ystävällisiksi uskottomia kohtaan ja pukeutumaan heidän tavallaan silloin, kun muslimit ovat vähemmistöasemassa:
Lue asiantuntevaa länsimaista kirjallisuutta islamista (esim. Spencer: Totuus Muhammadista; Solomon: The Mosque Exposed) ja tutustu ex-muslimien näkemyksiin (esim. Ayaan Hirsi Ali, Wafa Sultan, Nonie Darwish, Ibn Warraq, Walid Shoebat, Ali Sina). Seuraa islamisoitumisen kehitystä, aktivoidu ja käynnistä omia SITA-kampanjoita ihmisoikeuksien ja perusvapauksien puolesta. Kirjoita yleisönosastokirjoituksia ja anna palautetta toimittajille. Älä äänestä shari’an käyttöönottoa toiminnallaan tietoisesti tai tietämättään edistäviä monikulturisteja, islamista tietämättömiä tai poliittisesti korrekteja poliitikkoja! Auta ihmisiä avaamaan silmänsä: Tulosta, kopioi ja levitä tätä lehtistä!
Lähteitä ja linkkejä
http://www.jihadwatch.org (uutisia islamisoitumisesta)
http://europenews.dk/en (uutisia Euroopasta ja islamista)
http://www.libertiesalliance.org/?p=1227 (Homewife’s Kit)
http://aikapommi.wordpress.com (analyysi islamin psykologiasta)
http://monikulturismi.wordpress.com (shari’a monikulturismin huomassa)
http://sitatoiminta.wordpress.com (käynnistä oma SITA-kampanja!)
http://islamqa.com/en/ (Islam QA, online-fatwoja)
http://www.iant.com/imam/multaqa1.txt – …/multaqa9.txt (shari’a-opas)
H-A 2001 = Hämeen-Anttila, Jaakko, 2001: Islam-taskusanakirja. Basam Books.
H-A 2004 = Hämeen-Anttila, Jaakko, 2004: Islamin käsikirja. Otava.
Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. Translated by A. Guillaume. 1955.
Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Suom. ja esipuhe: Jaakko Hämeen-Anttila: Basam Books, 1999. (Lyhennetty versio Ibn Ishaqin laitoksesta.)
IOL 2007: Suomessa asuvien muslimien suhtautumisesta perhearvoihin ja perhelainsäädäntöön: http://www.ihmisoikeusliitto.fi/selvitys.pdf
Spencer, Robert, 2007: Totuus Muhammadista, maailman suvaitsemattomimman uskonnon perustajasta. Alkuperäisteos: The Truth About Muhammad (2006). Cranite.
Islam: What the West Needs to Know, 2007 (DVD): Director: Gr. M. Davis. (Suom. Islam: Mitä lännen tulee tietää, Youtube)
RoT = Reliance of the Traveller, shafi’iittisen koulukunnan klassinen shari’a-opas: http://www.nku.edu/~kenneyr/Islam/Reliance.html
Koraani, sunna ja hadithit (mm. Bukhari, Muslim, Sunan Abu-Dawud):
http://ww.usc.edu/schools/college/crcc/engagement/resources/texts/
Sana islam on arabiaa ja merkitsee ”alistumista”; muslimi on ”alistuva” (H-A 2004: 157). Islam on samanaikaisesti petollista, kostavaa ja rankaisevaa Allahia palvova kultti, yhteiskunnan ja yksityiselämän kaikkia eri osa-alueita yksityiskohtaisesti säätelevä teokraattinen lakijärjestelmä sekä militaristis-ekspansiivinen poliittinen ideologia, joka tähtää koko ihmiskunnan alistamiseen shari’an eli islamin lain totalitaariseen käskyvaltaan. Islam perustuu Mekassa syntyneen ja oman profeetallisen erityisasemansa tunnustamista pakkomielteisesti vaatineen Muhammadin (570–632) ilmestyksiin, jotka hän väitti saaneensa arkkienkeli Gabrielin välityksellä Allahilta, sekä Muhammadin sunnaan eli esikuvalliseen elämäntapaan.
Koraani
Muhammadin ilmestykset on koottu Koraaniin, jotka koostuvat 114 suurasta eli luvusta. Samaan aikaan kun muslimit pitävät Koraania Allahin omana ja aina olemassa olleena arabiankielisenä puheena, Koraanin (2:106) itsensä säätämän kumoamisperiaatteen mukaisesti aina silloin, kun jakeet ovat keskenään ristiriidassa, Muhammadin myöhemmin saamat ilmestykset kumoavat hänen aiemmat ilmestyksensä! Tällä on eräs merkittävä seuraus. Koraanin varhaiset suurat ja niiden suhteellisen rauhanomaiset ja sittemmin ”kumotut” (mansukh) jakeet (2:256, 50:45, 109:1–6) ajoittuvat vaiheeseen, jolloin Muhammad oli Mekassa uusine uskontoineen pahasti alakynnessä. Häntä pilkattiin, hänen saarnaamansa islam herätti pahennusta, ja lopulta hän joutui pakenemaan kaupungista. V. 622, joka on islamilaisen ajanlaskun alkupiste, Muhammad muutti (hijra) läheiseen Medinaan, johon perustettiin ensimmäinen islamilainen valtio, ja nyt hänen ilmestystensä sävy alkoi muuttua sotaisaksi ja valloitushaluiseksi. Muhammad selitti:
Minut on määrätty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnesMedinasta käsin muslimit alkoivat Muhammadin johdolla tehdä sota- ja ryöstöretkiä Mekan pakanoita ja muita toisuskoisia heimoja sekä näiden karavaaneja ja kyliä vastaan. Jos nämä eivät suostuneet kääntymään ”vapaaehtoisesti” islamiin eli myöntämään, että ”Allah on ainoa jumala ja Muhammad Hänen profeettansa”, heidän miehensä tapettiin, naiset raiskattiin ja otettiin sotasaaliiksi yhdessä lasten ja omaisuuden kanssa:
he todistavat, että ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että
Muhammad on Hänen palvelijansa ja Hänen lähettiläänsä,
suuntaavat kasvonsa qiblaamme
[rukoussuuntaamme] kohti, syövät mitä
teurastamme ja rukoilevat tavallamme. (Abu-Dawud 14:2635)
He kysyvät sinulta sotasaaliista. Sano: sotasaaliit kuuluvat
Allahilla ja profeetalle. (Koraani 8:1)
Sitten hän (profeetta) tappoi heidän [Banu Quraiza -heimon] miehensä ja
jakoi heidän naisensa, lapsensa ja omaisuutensa
muslimien kesken, lukuun ottamatta niitä, jotka olivat liittyneet
Allahin lähettilään puolelle. (Muslim 19:4364)
Profeetta sanoi: ”Henkilö, joka osallistuu (pyhään sotaan) Allahin asian
puolesta ilman, että mikään pakottaa hänet siihen paitsi usko
Allahiin ja hänen lähettilääseensä, saa Allahilta hyvitykseksi joko
palkkion tai sotasaalin (jos hän jää henkiin) tai hänelle suodaan
pääsy paratiisiin (jos hän kuolee taistelussa
marttyyrina).” (Bukhari 1:2:35)
Kirjoitin Nafi’lle ja kysyin häneltä, onko tarpeellista
kutsua (uskottomia) kääntymään islamiin ennen heidän
kohtaamistaan taistelussa. Hän kirjoitti
vastaukseksi, että se oli tarpeen [vain] islamin
varhaisvaiheessa. Allahin lähettiläs suoritti
yllätyshyökkäyksen karjaansa juottamassa
olleita pahaa aavistamattomia Banu
Mustaliq -heimolaisia vastaan. Hän tappoi ne, jotka
panivat vastaan ja vangitsi loput. Juuri tuona päivänä
hän sieppasi Juwairiya bint al-Harithin [jalkavaimokseen].
(Muslim 19:4292)
Juutalaisille ja kristityille annettiin nk. ”Kirjan kansojen” edustajina armeliaasti lisävaihtoehto: heitä ei tapettu tai otettu orjiksi, mikäli he maksoivat suojelurahaa eli jizyaa ja alistuivat nk. dhimmeiksi, halveksituiksi toisen luokan kansalaisiksi, joihin islamin laki määrää kohdistamaan tarkoin määriteltyjä syrjintätoimenpiteitä (RoT: 11.5). Merkittävää tässä kaikessa on se, että Koraanin Medinan vaiheen vihaa lietsovat, aseelliseen jihadiin ja uskottomien tappamiseen yllyttävät ja marttyyriutta (shahida) ihannoivat jakeet kumoavat Mekan kauden suurien suvaitsevammat jakeet, ja juuri nämä ”kumoavat” (nasikh) sotaisat jakeet (ks. esim. H-A 2001: 65–98) toimivat tänäkin päivänä inspiraation lähteenä globaalia jihadia eri puolilla maailmaa käyville mujahidineille, islamin uskonsotureille.
Uskovaiset, älkää ottako juutalaisia ja kristittyjä ystäviksenne; he
ovat toistensa ystäviä. Joka ottaa heitä ystäväkseen, kuuluu heihin. Allah
ei johdata väärintekijöitä. (Koraani 5:51)
Muhammad on Allahin lähettiläs ja ne, jotka seuraavat häntä, ovat
ankaria uskottomille, mutta armeliaita toisilleen. (Koraani 48:29)
Taistelkaa niitä Kirjan ihmisiä vastaan, jotka eivät usko Allahiin ja viimeiseen
päivään, eivät pidä kiellettynä sitä, mitä Allah ja Hänen
profeettansa ovat kieltäneet, eivätkä ota uskonnokseen
totuuden uskontoa [islamia]. Taistelkaa heitä vastaan,
kunnes he maksavat nöyrinä veronsa. (Koraani 9:29)
Uskovaiset, taistelkaa niitä uskottomia vastaan, jotka asuvat
lähellä teitä, ja huomatkoot he teidät lujiksi.
Tietäkää, että Allah on hurskaiden kanssa. (Koraani 9:123)
”Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Allahia
(koko maailmassa), mutta jos he herkeävät (palvomasta muita Allahin
lisäksi), tietää Allah, mitä he tekevät.” (Koraani 8:39) / ”Kun rauhoitetut kuukaudet (islamilaisen kalenterin 1., 7., 11. ja 12. kuukausi) ovat kuluneet, tappakaa
uskottomat missä heitä tapaattekin, vangitkaa ja
saartakaa heidät ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he
katuvat, pitävät rukouksensa ja antavat almuja, antakaa
heidän mennä rauhassa. Allah on Anteeksiantava.” (Koraani 9:5) — Tämä jae tunnetaan Ayat al-Sayfina (Miekkajakeena). Nämä ja vastaavanlaiset jakeet
kumoavat ne Koraanin jakeet, joissa sanotaan, ettei ole
pakkoa kääntyä muslimiksi. (Islam QA: 34770)
Koraani (3:7) itse säätää, että se on otettava kirjaimellisesti, eikä sitä saa tulkita vertauskuvallisesti tai omien käsitystensä valossa:
Profeetta sanoi: ”Jos joku tulkitsee Allahin Kirjaa oman
mielipiteensä valossa, niin vaikka hän olisi oikeassa, hän
on väärässä.” (Abu-Dawud 25:3644).
Muhammad täydellisenä ihmisenä ja kaikkien muslimien ikuisena esikuvana
Mitä tulee sunnaan, Muhammadin esikuvalliseen elämäntapaan, Hämeen-Anttila kirjoittaa: ”Sunna on sitova esikuva muslimeille, ja jokaisen hurskaan muslimin velvollisuus on noudattaa Muhammadin esikuvaa” (H-A 2001: 28). Lisäksi: ”Profeetta ei eläessään ollut toiminut yksinomaan senhetkisen tilanteen mukaan vaan pitäen samalla silmällä myös tulevaisuutta. Profeetan elämän yksityiskohdat oli tarkoitettu islamin yhteisön ikuisen jäljittelyn kohteeksi” (H-A 2004: 37). Tieto sunnasta on peräisin nk. haditheista, jotka ovat perimätietona välitettyjä lyhyitä kertomuksia siitä, mitä Muhammad kussakin tilanteessa teki ja sanoi, sekä mm. Ibn Ishaqin (k. 766) laatimasta ja Ibn Hishamin lyhentämästä (k. 833) Muhammadin elämäkerrasta (Sirat Rasul Allah), jossa on seikkaperäisesti kuvattuna kaikki Muhammadin sotaretket ja hänen vastustajiinsa kohdistamat julmuudet. Muslimeille Muhammad on täydellinen ihminen (al-insan al-kamil) ja Koraanin (33:21) mukaan ”Allahin lähettiläässä on kaunis esikuva niille, jotka uskovat kohtaavansa Allahin viimeisenä päivänä ja ajattelevat paljon Häntä.” Millaisen esikuvan Muhammad sitten tarjoaa nykypäivän muslimeille?
Salman Rushdien ”Saatanallisten säkeiden” ja Muhammad-pilapiirrosten aiheuttamat mellakat ja väkivaltaisuudet ja Sudanin Muhammad-nallekonflikti ovat esimerkkejä tapauksista, joiden yhteydessä suurellekin yleisölle ovat tulleet tutuiksi muslimioppineiden vaatimukset kostaa tappamalla islamin ja profeetta Muhammadin vähäinenkin kritisointi. Tämä toimintamalli on peräisin suoraan Muhammadilta itseltään, jolla oli tapana antaa murhakäskyjä kriitikoidensa ja vastustajiensa eliminoimiseksi:
Kun Allahin lähettiläs palasi Medinaan Ta’ifin piirityksen jälkeen,
Bujair ibn Zuhair kirjoitti kirjeen veljelleen Ka’bille (ibn Zuhairille) ja
kertoi, kuinka Allahin lähettiläs oli Mekassa surmauttanut
häntä kiusanneita ja runoillaan pilkanneita ihmisiä. Hän
kertoi myös, että loput Quraishin runoilijoista, kuten Ibn
az-Ziba’ra ja Hubaira ibn Abi Wahb, olivat paenneet eri puolille
maata. (Ibn Hisham: 416)
Allahin lähettiläs lähetti joukon henkilöitä Abu Rafin luo. Yöllä tämän
nukkuessa Abdullah bin Atik meni sisälle hänen taloonsa ja tappoi
hänet. (Bukhari 5:59:370)
Kuultuaan, mitä hän (Asma bint Marwan) oli sanonut, lähettiläs sanoi: ”Kuka
hankkiutuu puolestani eroon Marwanin tyttärestä? ‘Umayr bin ‘Adiy-al-Khatmi,
joka oli hänen seurassaan, kuuli tämän ja meni samana yönä hänen taloonsa
ja tappoi hänet. (Ibn Ishaq: 675–676)
Muhammadin elämäkerran mukaan hän osallistui itse 27 taisteluun, minkä lisäksi hän määräsi pantavaksi täytäntöön 38 ryöstöretkeä (Ibn Ishaq: 659–660). Pelkästään Banu Quraiza -heimon joukkomurhan yhteydessä Muhammad mestasi 600–900 vangitsemaansa quraizalaismiestä (Ibn Hisham: 320–321):
Kun quraizalaiset olivat antautuneet, Allahin lähettiläs
vangitsi heidät Medinassa Bint al-Harithin taloon. Sitten hän
lähti Medinan torille — tämä on yhä samalla paikalla —
kaivatti sinne kaivantoja ja lähetti hakemaan quraizalaisia.
Hän hakkautti heidän kaulansa poikki noiden kaivantojen
partaalla. Quraizalaiset tuotiin teloitettavaksi
pieninä ryhminä. Heidän joukossaan oli myös Allahin
vihollinen Huyai ibn Akhtab sekä Ka’b ibn Asad, kansansa johtaja.
Kaikkiaan quraizalaisia oli kuusi- tai seitsemänsataa;
jotkut jopa sanovat heitä olleen kahdeksan- tai
yhdeksänsataa. (Ibn Hisham: 320–321)
Muhammad ei ainoastaan murhannut ihmisiä ja ryöstänyt heidän omaisuuttaan, vaan myös osoitti ennakkotapauksellaan, että jopa kiduttaminen on laillinen keino sotasaaliin ryöväämiseksi:
Allahin lähettilään luo tuotiin myös Kinana ibn ar-Rabi’, jonka hallussa
Nadir-heimon aarteet olivat. Allahin lähettiläs kysyi
häneltä aarteista, mutta hän kielsi tietävänsä, missä ne olivat.
Eräs toinen juutalainen saapui Allahin lähettilään luo ja sanoi:
”Minä näin Kinanan kiertelevän tämän raunion ympärillä joka aamu.” Allahin
lähettiläs kysyi Kinanalta: ”Mitä arvelet? Jos löydämme aarteen
sinulta, surmaanko minä sinut?” ”Kyllä”, vastasi Kinana.
Allahin lähettiläs käski kaivaa raunioita, ja osa aarteesta
löytyikin sieltä. Hän kysyi Kinanalta, missä loput olivat, mutta
Kinana kieltäytyi näyttämästä niiden paikkaa hänelle. Allahin
lähettiläs käski az-Zubair ibn al-Awwamia: ”Rankaise häntä,
kunnes saat hänestä kaiken irti!” Az-Zubair iski hänen rinnastaan
tulta tulikivillä, kunnes hän oli kuolla. Lopulta Allahin lähettiläs
antoi Kinanan Muhammad ibn Maslamalle, joka surmasi hänet
kostoksi veljestään Mahmudista. (Ibn Hisham: 362)
Kun Allahin lähettiläs katkaisi häneltä kameleita varastaneiden kädet
ja jalat ja antoi vetää silmät heidän päästään tulella (hehkuvilla
nauloilla), Allah nuhteli häntä siitä ja Allah, Ylistetty, paljasti:
”Rangaistuksena niille, jotka taistelevat Allahia ja Hänen
lähettilästään vastaan ja kiirehtivät
tekemään pahaa, on teloitus tai
ristiinnaulitseminen.” (Abu-Dawud 38:4357)
Allahin lähettiläs kivitti kuoliaaksi henkilön Banu Aslamista,
juutalaisen ja hänen vaimonsa. (Muslim 17:4216)
Mihrab [rukoussyvennys moskeijassa] tarkoittaa sotapaikkaa,
taistelupaikkaa. Mihrabeista tulisi lähteä sotaan, aivan kuten
kaikkiin islamin sotiin aikoinaan lähdettiin
mihrabeista. Profeetalla oli miekka ihmisten tappamista
varten. Vain (pyhät) imaamit olivat todellisia sotilaita. Kaikki
heistä olivat sotureita. Heillä oli tapana kantaa miekkaa; heillä oli
tapana tappaa ihmisiä. Tarvitsemme kalifin, joka amputoi käsiä,
katkoo kauloja, kivittää ihmisiä samalla tavoin kuin Allahin
lähettiläällä oli tapana katkoa käsiä, katkoa kauloja ja kivittää
ihmisiä. Samalla tavoin kuin hän teurasti Banu Quraizan juutalaiset, koska nämä
olivat liuta tyytymättömiä ihmisiä. Jos profeetalla oli tapana polttaa
talo tai tuhota heimo, se oli oikeudenmukaista. (Ajatollah Khomeini, profeetta Muhammadin syntymän vuosipäivänä, v. 1981)
Nykypäivän näkökulmasta huomiota herättävää on myös se, että Muhammad, jolla oli 13 vaimoa ja lisäksi tuntematon lukumäärä ryöstöretkiltä sotasaaliiksi kaapattuja jalkavaimoja, oli yhdynnässä lempivaimonsa Aishan kanssa tämän ollessa vasta 9-vuotias ja leikkiessä vielä nukeilla. Avioliiton solmimiselle ei islamissa ole alaikärajaa, ja lapsimorsiamet ovat tuttu näky islamilaisissa maissa, joissa miehet voivat avioliiton varjolla tietyin ehdoin käyttää jopa vauvaikäisiä tyttöjä seksuaalisesti hyväkseen (mufa’khathat).
Profeetta kirjoitti (aviosopimuksen) Aishan kanssa tämän
ollessa 6-vuotias ja pani avioliiton täytäntöön tämän ollessa
9-vuotias, ja Aisha oli hänen kanssaan yhdeksän vuotta (ts. hänen
kuolemaansa asti). (Bukhari 7:62:88)
Aisha kertoi, että Allahin lähettiläs meni hänen kanssaan
naimisiin, kun hän oli seitsemän vanha, ja hänet vietiin lähettilään
taloon morsiamena, kun hän oli yhdeksän, ja hänellä oli hänen
nukkensa mukanaan. (Bukhari 8:3311)
Mitä tarkoittaa shari’a?
Shari’a eli islamin laki perustuu Koraaniin ja sunnaan, ja se säätelee muslimien elämää sen pienimpiäkin yksityiskohtia myöten alkaen imettämisestä, peseytymis-, rukous- ja teurastusrituaaleista sekä perhe-, perintö‑, avioliitto-, sopimus- ja liikeoikeudellisista kysymyksistä aina rikosoikeudellisiin rangaistuksiin, sotasaaliin jakoon, orjien ja dhimmien kohteluun, valtiopolitiikkaan ja sotastrategioihin asti. Hämeen-Anttila kuvaa shari’aa seuraavasti: ”Shari’an oikeuslähteinä toimivat Koraani, hadithit, oppineiden konsensus (ijmá) ja analogia. Näistä oppineiden konsensus, yhteinen mielipide, ei toimi enää uutena oikeuslähteenä, vaan viittaa lakikoulukuntien vakiintumista edeltäneeseen aikaan. Koska shari’an oikeuslähteet ovat historiallisia ja lopullisia (Koraani, hadithit ja jo määritelty konsensus eivät voi enää muuttua, analogia puolestaan toimii näiden kolmen pohjalta), ei myöskään shari’a voi muuttua, ainakaan teoriassa. Enintään vain tulkinta voi kehittyä, ja tämänkin on vaikeata, koska lakikoulukuntien klassiset esitykset ovat hyvin yksityiskohtaisia eivätkä jätä paljon tilaa uudelle tulkinnalle. Koska shari’a on uskonnollinen, pyhä laki, se ei ole muutettavissa ihmisten päätöksellä. Tästä syystä islamin lakia ei voi muuttaa esim. poliittisista tai yhteiskunnallisista syistä; lainsäädäntövallasta ei oikeastaan islamissa voi puhua. Ainoa lain säätäjä on Jumala; ihmisten tehtävänä on vain tulkita Jumalan säätämää lakia.” (H-A 2001: 26.)
Shari’a ilmentää Arabian niemimaan keskiaikaista heimokulttuuria ja sen barbaarista ajatusmaailmaa brutaaleine amputaatio-, kivitys-, mestaus-, ristiinnaulitsemis- ja raipparangaistuksineen. Shari’a (ks. esim. RoT tai Islam QA) mm. määrää, että muslimien on pakollista rukoilla viidesti päivässä ja että heidät on teloitettava uskonluopioina, mikäli he eivät taivuttelusta huolimatta suostu siihen. Shari’a määrää kivittämään aviorikkojat ja sodomian harjoittajat kuoliaiksi, alistamaan naisia ja pitämään vaimoja käytännössä vankeina ja lyömään heitä, pelkästään mikäli heidän pelätään olevan uppiniskaisia, ja se kieltää musliminaisia avioitumasta ei-muslimien kanssa. Se määrää vihaamaan, alistamaan ja syrjimään juutalaisia ja kristittyjä ja olemaan ankaria näitä kohtaan, ottamaan uskottomia panttivangeiksi lunnaiden toivossa tai mestaamaan näitä. Se määrää verikoston pakolliseksi, paitsi jos omaiset suostuvat verirahaan tai jos uhri on uskonluopio tai jos muslimi tappaa ei-muslimin. Se kieltää vaimoja lähtemästä kodin ulkopuolelle ilman aviomiehen lupaa, ei-muslimia todistamasta oikeudessa muslimeja vastaan, ja se edellyttää, että raiskauksella on oltava vähintään neljä miespuolista silminnäkijää, muussa tapauksessa raiskauksesta syytteen nostava nainen voi joutua itse syytetyksi aviorikoksesta ja saada kivitystuomion. Se määrää katkaisemaan varkaalta käden ja surmaamaan ristiinnaulitsemalla tai raajat ristikkäin katkaisemalla ylipäätään kaikki, jotka ”taistelevat Allahia ja hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa”, ja ennen kaikkea shari’a määrää tappamaan kaikki ne, jotka jättävät islaminuskon, kannustavat toisia kääntymään pois islamista, pilkkaavat profeetta Muhammadia tai kritisoivat islamia.
Profeetta Muhammad: ”Jos joku vaihtaa islamin
uskonsa, tappakaa hänet.” (Bukhari 9:84:57)
Ne jotka taistelevat Allahia ja Hänen lähettilästään
vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa, saavat
palkkansa: heidät surmataan, naulitaan
ristiin tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki
ristikkäin tai heidät karkotetaan maasta. Tämä on
heidän häpeänsä tässä maailmassa, ja tuonpuoleisessa
heitä odottaa ankara rangaistus. (Koraani 5:33)
Shari’a määrää teurastamaan eläimet tainnuttamatta, kieltää soittimet laittomina, kieltää nauramasta liian kovaäänisesti ja tekemästä kuvia elävistä olennoista. Lakikoulukunnasta riippuen shari’a pitää tyttöjen ja poikien ympärileikkauksia vähintäänkin laillisina, suositeltavina, ellei jopa pakollisina (shafi’iittinen koulukunta). Yksityiskohtana mainittakoon, että shari’a määrää muslimit huuhtomaan sieraimensa kolmesti aamulla heräämisen jälkeen, sillä Muhammadin mukaan paholainen viettää yönsä nenän sisällä (Muslim 2:462)!
Kuten on ilmeistä, shari’a on ristiriidassa lähes joka ainoan länsimaisen ihmisoikeusperiaatteen kanssa, eikä siinä ole sijaa demokraattisille instituutioille, vaan edustuksellisen demokratian ja maallisen hallinnon sijaan islamissa vallitsee teokraattinen komento, jossa mullahit, muftit, sheikit ja imaamit antavat fatwoja eli lainopillisia julistuksia yksinomaan islamin uskonnollisten tekstien pohjalta.
Vaatimukset shari’an käyttöönottamiseksi länsimaissa voimistuvat jatkuvasti, ja muslimeilla on tapana soveltaa shari’aa aluksi oman yhteisönsä sisällä yksityisoikeudellisiin kysymyksiin. Isossa-Britanniassa shari’a-tuomioistuimet on jo vaivihkaa otettu viralliseksi osaksi oikeusjärjestelmää (Sunday Times 14.9.2008), ja tilanne voi pian riistäytyä käsistä koko EU:n alueella. Niissä Euroopan maissa, joissa on paljon muslimeja, nämä ovat muodostaneet no-go-alueita (esim. Malmön Rosengård), joissa poliisilla ja viranomaisilla ei ole enää kontrollia, ja yhteisö on omaehtoisesti ottanut käyttöön shari’an. Rinnakkainen shari’a-oikeusjärjestelmä rikkoo räikeästi kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatetta ja asettaa erityisesti musliminaiset hankalaan asemaan:
Mies on naisen pää, koska Allah on toisia suosinut enemmän kuin toisia ja
koska mies elättää vaimoaan. Hurskas vaimo on nöyrä ja
vartioi siveyttään, koska Allah on antanut sen vartioitavaksi. Jos
pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää
häntä vuoteessa ja lyökää häntä, mutta jos hän sitten tottelee teitä, älkää
ahdistako häntä enää. Allah on Korkea, Mahtava. (Koraani 4:34)
Onko islam rauhan uskonto?
Taisteleminen Allahin tiellä (al-jihad fi sabil Allah) on kaikkien muslimien yhteisöllinen velvollisuus (fard al-kifaya), ja tätä maailmanlaajuista taistelua koko ihmiskunnan alistamiseksi shari’an käskyvaltaan kutsutaan jihadiksi. Jihadilla, joka kirjaimellisesti tarkoittaa ”kamppailua”, on monia eri muotoja, ja sitä voidaan käydä esimerkiksi puheen, aseiden tai rahan avulla (Islam QA: 26125). Islamiin kutsuminen (da’wa), islamin ylivaltaa symbolisoivien moskeijoiden rakentaminen ja länsimaisten demokraattisten instituutioiden ja vapauksien hyödyntäminen niiden lakkauttamiseksi ja korvaamiseksi shari’an määräyksillä ovat esimerkkejä rauhanomaisesta jihadista. Aseellinen jihad (qitaal) puolestaan voi olla puolustavaa (jihad al-daf) tai hyökkäävää (jihad talab). Muslimit ovat yhteisöllisesti velvollisia hyökkäävään jihadiin ei-muslimeja vastaan näiden omissa maissa joko vähintään kerran vuodessa tai aina kun se on mahdollista, ja shari’a oikeuttaa mujahidinit tappamaan tai ottamaan orjiksi ne, jotka eivät suostu vapaaehtoisesti alistumaan, ja ottamaan sotasaaliiksi tällaisten henkilöiden omaisuuden, vaimot ja lapset sekä raiskaamaan naiset.
Hän on lähettänyt lähettiläänsä tuomaan johdatuksen ja totuuden
uskonnon saattaakseen sen voittamaan kaikki muut uskonnot, vaikka se
on vastoin uskottomien [monijumalaisten, pakanoiden,
epäjumalanpalvojien ja ateistien] tahtoa. (Koraani 9:33)
Allah on komentanut meidät vaalimaan hänen uskontoaan ja
käymään jihadia Hänen vihollisiaan vastaan.
Koraanissa on hyvin paljon jakeita, jotka komentavat pyhään sotaan
vääräuskoisia vastaan ja taistelemaan näitä vastaan, kunnes
kaikki alistuvat yksin Allahille; niissä ilmaistaan selkeästi, että tämä on
pakollista ja määrätty meille. (Islam QA: 34830)
Islamin puolustelijoiden usein siteeraaman heikon hadithin mukaan ”jihad itseä vastaan” (jihad al-nafs) on suurempaa jihadia (jihad akbar), mutta jopa henkisen kilvoittelun ensisijainen tarkoitus islamissa on voittaa fyysistä taistelua ja tappamista vastaan koettu vastenmielisyys (Islam QA: 10455). Koraanin mukaan aseellinen jihad uskottomia vastaan Allahin tiellä on joka tapauksessa parasta, mitä muslimi voi tehdä, eikä Koraani lupaa muslimeille mitään muuta varmaa taetta pääsystä paratiisiin nauttimaan 72 neitsyen seksuaalisista palveluista kuin kuolemisen marttyyrina (shahid eli ”todistaja”), millä islamissa tarkoitetaan surmatuksi tulemista samalla kun on itse surmaamassa uskottomia:
Kiiruhtakaa kevein tai raskain mielin ja kamppailkaa Allahin tiellä
omaisuutenne ja henkenne uhalla. Tämä on teille parasta. Kunpa vain tietäisitte.
(Koraani 9:41)
Allah rakastaa niitä, jotka taistelevat Hänen tiellään vierekkäin, aivan kuin he
olisivat vankka muuri. (Koraani 61:4)
Kun kohtaatte taistelussa uskottomia, sivaltakaa heitä niskaan! Kun olette
alistaneet heidät, sitokaa heidät köysiin vapauttaaksenne heidät
joko suosionosoituksena tai lunnaita vastaan. Tehkää näin, kunnes
sodan taakka on laskettu selästänne. Jos Allah tahtoisi, Hän
selviytyisi heistä itse, mutta Hän tahtoo koetella teitä toisillanne.
Niiden teot eivät mene hukkaan, jotka surmataan Allahin tiellä. Allah
johdattaa heidät, pitää heistä huolen ja kokoaa heidät Paratiisiin, josta
Hän on kertonut heille. (Koraani 47:4)
Islamilainen valtioteoria jakaa koko maailman kahteen vaikutuspiiriin: islamin alueeseen (dar al-islam), jossa vallitsee shari’a, ja vihamieliseen sodan alueeseen (dar al-harb), jossa muslimit ovat vähemmistönä ja jota ei vielä hallita shari’an mukaisesti. Utopistinen rauhan tila (dar al-salam) uskotaan saavutettavan sitten, kun koko maailma on täydellisesti alistettu shari’an käskyvaltaan. Siihen asti dar al-harbin alueella, kuten esim. Suomessa ja muualla länsimaissa, asuvat muslimit ovat sotatilassa kaikkia muita vastaan!
Ovatko kaikki muslimit terroristeja?
Eivät tietenkään. Ongelman muodostaa itse islam teokraattisine lakijärjestelmineen ja militaristis-ekspansiivisine poliittisine ideologioineen. Murhiin ja väkivaltaan yllyttävä, naisten ja uskottomien alistamista edellyttävä ja brutaaleja rangaistuksia jakava islam ei ansaitse uskonnon statuksen antamaa suojaa sen enempää kuin mikään muukaan totalitaarinen pakkojärjestelmä. Lännessä elää paljon vastuuntuntoisia muslimeja, jotka haluaisivat jättää islamin keskiaikaiset käytännöt ja omaksua länsimaisen vapaan elämäntavan, mikäli yhteiskunta vain tarjoaisi heille tarvittavaa suojelua sen sijaan, että se pakottaa heidät pysymään shari’an ikeen alla palvelemassa monikulturismin mallinukkeina ja suvaitsevaisuuskasvatuksen lyömäaseina. Toisaalta hälyttävää on, että Ihmisoikeusliiton lokakuussa 2007 tekemän selvityksen mukaan Suomessa uskontoaan harjoittavista muslimeista 63 % oli shari’an noudattamisen kannalla silloin, kun se on ristiriidassa Suomen lain kanssa (IOL 2007: 47–48). Britanniassa peräti 44 % muslimeista haluaa eristäytyä muusta yhteiskunnasta ja elää omissa ghetoissaan (Daily Star 21.1.2009); 40 % 16–24 vuotiaista musliminuorista haluaa shari’an käyttöönottoa ja 36 % on sitä mieltä, että uskonluopio ansaitsee kuolemanrangaistuksen (Telegraph 29.1.2007). Britannian muslimiopiskelijoista 28 % pitää tappamista islamin nimissä oikeutettuna, ja samoin kolmannes kannattaa maailmanlaajuisen islamilaisen kalifaatin perustamista (Telegraph 27.7.2008).
On huomattava, että valtaosa muslimeista on passiivisia ja lähes täysin tietämättömiä islamin omista lähteistä, mutta näillekin muslimeiksi identifioituville uskonto on keskeinen osa identiteettiä, ja he tuntevat voimakasta yhteenkuuluvuutta islamin maailmanlaajuiseen yhteisöön, ummaan. Tuo yhteenkuuluvuuden tunne kumpuaa lähes 1400 vuoden takaa Muhammadin johdolla käydyistä sodista, joissa fyysinen taistelu ja vastustajan alistaminen toimivat välineinä kunnian saavuttamiselle niin yhteisön kuin Allahinkin silmissä ja joissa häpäistyn kunnian palauttaminen edellytti vastaavasti väkivaltaista kostamista. Vainoharhaisuuksiin asti menevä hakeutuminen loukatun uhrin asemaan kunnian palauttamiseksi väkivaltaisen koston ja voimanosoituksen luoman pelotteen kautta on islamin leimallisin riitti, joka yhdistää muslimeja maailmanlaajuisesti ja jota muslimit välittävät aina uusille sukupolvilleen. Tuo käyttäytymismalli on peritty suoraan profeetta Muhammadilta itseltään, ja islamin ymmärtämisen kannalta se on tärkeämmässä asemassa kuin islamin lakien ja opinkappaleiden yksityiskohdat.
Pitäisikö islamisoitumisesta olla huolissaan?
Kyllä. Islamin tekemä jyrkkä ero muslimien ja uskottomien välillä, uskottomien, islaminhylkääjien ja shari’an kritisoijien avoin uhkailu väkivallalla ja näiden murhat, pyrkimykset mukauttaa vapaa länsimainen yhteiskunta ja elämäntapa shari’an vaatimuksiin, muslimijärjestöjen, poliittisesti korrektien islaminpuolustelijoiden ja islamofiilisten poliitikkojen pyrkimykset rajoittaa sananvapautta sha- ri’an kritisoimisen estämiseksi sekä mahdottomuus uudistaa islamia tai tulkita sen pyhiä tekstejä uudessa valossa muodostavat uhan jokaiselle maalliselle yhteiskunnalle, jossa arvostetaan tasa-arvoa, yksilönvapautta ja muita ihmisoikeuksia. Huolestuttavaa on myös se, että lännen moskeijat ja islamilaiset kulttuurikeskukset, joiden rakentamista Saudi-Arabia öljymiljoonillaan tukee, ovat jo suurelta osin wahhabilaisten ja deobandien kaltaisten kovan linjan reformistien hallussa (The Times 7.9.2007), ja muslimioppineet näissä moskeijoissa julistavat islamin ylivaltaa ja kutsuvat jihad-velvollisuutensa unohtaneita maallistuneita muslimeja takaisin alkuperäiseen islamiin, joka glorifioi fyysistä jihadia, marttyyriutta ja yllyttää terrori-iskuihin uskottomia vastaan.
Mitä voit tehdä?
Perehdy islamin omiin lähteisiin, Koraaniin, sunnaan, Muhammadin elämäkertaan ja siihen, mitä muslimit puhuvat keskenään ja omissa tiedotusvälineissään (http://www.thememriblog.org). Huomaa, että et voi luottaa siihen, mitä muslimit itse kertovat muille islamista, sillä shari’a velvoittaa muslimit valehtelemaan (taqiyya) ja kertomaan harhaanjohtavia puolitotuuksia (kitman) aina silloin, kun se palvelee islamin etua tai suojelee muslimeja ongelmilta, kuten negatiiviselta imagolta tai rikosoikeudellisilta seuraamuksilta. Muslimien edellytetään harjoittavan näennäistä mukautumista vieraan yhteiskunnan normeihin, kätkevän todelliset aikeensa ja jopa tekeytymään ystävällisiksi uskottomia kohtaan ja pukeutumaan heidän tavallaan silloin, kun muslimit ovat vähemmistöasemassa:
Kun profeetta oli lähdössä ryöstöretkelle, hän aina
teeskenteli menevänsä jonnekin muualle, ja hänellä
oli tapana sanoa: ”Sota on petosta.” (Abu-Dawud 14:2631)
Kun muslimi elää ei-muslimimaassa (olipa maa islamille
vihamielinen tai ei), hänen ei odoteta eroavan heistä
(kuffareista) ulkoiselta olemukseltaan, koska
siitä voi koitua haittaa. On suositeltavaa ja jopa
pakollista, että mies näyttää toisinaan heiltä, jos se
palvelee jotain uskonnollista
tarkoitusta, kuten islamiin kutsumista tai heidän
salaisuuksiensa selville saamista, jotta niistä
voi kertoa muslimeille, heidän muslimeille
aiheuttamansa vahingon torjumista ja muita
hyödyllisiä tarkoituksia. (Islam QA:2322)
Lue asiantuntevaa länsimaista kirjallisuutta islamista (esim. Spencer: Totuus Muhammadista; Solomon: The Mosque Exposed) ja tutustu ex-muslimien näkemyksiin (esim. Ayaan Hirsi Ali, Wafa Sultan, Nonie Darwish, Ibn Warraq, Walid Shoebat, Ali Sina). Seuraa islamisoitumisen kehitystä, aktivoidu ja käynnistä omia SITA-kampanjoita ihmisoikeuksien ja perusvapauksien puolesta. Kirjoita yleisönosastokirjoituksia ja anna palautetta toimittajille. Älä äänestä shari’an käyttöönottoa toiminnallaan tietoisesti tai tietämättään edistäviä monikulturisteja, islamista tietämättömiä tai poliittisesti korrekteja poliitikkoja! Auta ihmisiä avaamaan silmänsä: Tulosta, kopioi ja levitä tätä lehtistä!
Lähteitä ja linkkejä
http://www.jihadwatch.org (uutisia islamisoitumisesta)
http://europenews.dk/en (uutisia Euroopasta ja islamista)
http://www.libertiesalliance.org/?p=1227 (Homewife’s Kit)
http://aikapommi.wordpress.com (analyysi islamin psykologiasta)
http://monikulturismi.wordpress.com (shari’a monikulturismin huomassa)
http://sitatoiminta.wordpress.com (käynnistä oma SITA-kampanja!)
http://islamqa.com/en/ (Islam QA, online-fatwoja)
http://www.iant.com/imam/multaqa1.txt – …/multaqa9.txt (shari’a-opas)
H-A 2001 = Hämeen-Anttila, Jaakko, 2001: Islam-taskusanakirja. Basam Books.
H-A 2004 = Hämeen-Anttila, Jaakko, 2004: Islamin käsikirja. Otava.
Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. Translated by A. Guillaume. 1955.
Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Suom. ja esipuhe: Jaakko Hämeen-Anttila: Basam Books, 1999. (Lyhennetty versio Ibn Ishaqin laitoksesta.)
IOL 2007: Suomessa asuvien muslimien suhtautumisesta perhearvoihin ja perhelainsäädäntöön: http://www.ihmisoikeusliitto.fi/selvitys.pdf
Spencer, Robert, 2007: Totuus Muhammadista, maailman suvaitsemattomimman uskonnon perustajasta. Alkuperäisteos: The Truth About Muhammad (2006). Cranite.
Islam: What the West Needs to Know, 2007 (DVD): Director: Gr. M. Davis. (Suom. Islam: Mitä lännen tulee tietää, Youtube)
RoT = Reliance of the Traveller, shafi’iittisen koulukunnan klassinen shari’a-opas: http://www.nku.edu/~kenneyr/Islam/Reliance.html
Koraani, sunna ja hadithit (mm. Bukhari, Muslim, Sunan Abu-Dawud):
http://ww.usc.edu/schools/college/crcc/engagement/resources/texts/
Kiitokset artikkelista SITA:lle!
Jihad Norjassa
Norjalaismiestä syytetään varojen keruusta terroristeille:
Linkki uutiseen.
Somalialaistaustainen norjalaismies joutuu oikeuteen syytettynä
terroristien rahoittamisesta, kertoivat norjalaismediat
keskiviikkona.
Neljäkymmenvuotias Norjan kansalainen on tiettävästi kerännyt
200000 Norjan kruunua eli noin 24000 euroa somalialaiselle
al-Shabaab-järjestölle, joka valvoo suuria osia Etelä- ja
Keski-Somaliasta.
Järjestö julisti viime kuussa kuuliaisuuttaan terroristiverkosto
al-Qaidan johtajalle Osama bin Ladenille. Järjestöä syytetään muun muassa
useista itsemurhaiskuista Etiopiassa.
Koskaan aiemmin Norjan kansalaista ei ole syytetty terroristien
rahoittamisesta. Rikoksesta voi joutua jopa 20 vuodeksi vankilaan.
Linkki uutiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
