Artikkeli: Tiesitkö tämän islamista?

Islam merkitsee alistumista

Sana islam on arabiaa ja merkitsee ”alistu­mista”; muslimi on ”alis­tuva” (H-A 2004: 157). Islam on samanaikaisesti petol­lista, kosta­vaa ja rankaisevaa Allahia pal­vova kultti, yhteiskunnan ja yk­sityis­elämän kaikkia eri osa-alueita yksityiskohtaisesti säätelevä teo­kraat­ti­­nen lakijärjes­telmä sekä milita­ristis-eks­pansiivi­nen poliitti­nen ideo­logia, joka tähtää koko ihmiskun­nan alista­miseen shari’an eli isla­min lain tota­litaariseen käskyvaltaan. Islam pe­rustuu Me­kas­sa syn­ty­­neen ja oman profeetal­lisen erityisase­mansa tun­nustamista pak­ko­miel­tei­sesti vaatineen Mu­hamma­din (570–632) ilmestyksiin, jot­ka hän väitti saa­neensa arkkien­keli Gabrielin väli­tyksellä Al­la­hilta, se­kä Mu­ham­ma­din sun­naan eli esiku­valli­seen elämänta­paan.

Koraani

Muhammadin ilmestykset on koottu Koraa­niin, jotka koostu­vat 114 suu­ras­ta eli luvusta. Samaan aikaan kun muslimit pitävät Koraania Allahin omana ja aina olemassa olleena ara­biankieli­senä pu­heena, Koraanin (2:106) it­sensä säätämän kumoamisperi­aatteen mukai­sesti aina silloin, kun jakeet ovat keskenään ristirii­dassa, Muhammadin myöhemmin saa­mat ilmestykset kumoavat hänen aiem­mat ilmes­tyksensä! Tällä on eräs merkit­tävä seuraus. Koraanin varhaiset suu­rat ja niiden suhteel­lisen rau­han­omaiset ja sit­tem­min ”kumotut” (man­­sukh) jakeet (2:256, 50:45, 109:1–6) ajoittu­­vat vai­hee­seen, jol­loin Mu­hammad oli Me­kassa uu­sine uskontoineen pahasti ala­kyn­­nessä. Häntä pil­kattiin, hänen saarnaamansa islam herätti pa­hen­nusta, ja lopulta hän joutui pake­nemaan kaupungista. V. 622, joka on islami­laisen ajanlaskun alku­piste, Muhammad muutti (hijra) lä­hei­seen Me­dinaan, johon perus­tettiin ensimmäinen isla­milainen val­­­tio, ja nyt hän­en ilmestysten­sä sävy alkoi muuttua so­taisaksi ja val­loitus­haluiseksi. Mu­hammad selitti:

Minut on määrätty tais­tele­maan ih­mi­siä vas­taan, kunnes
he to­dista­vat, että ei ole muuta ju­malaa kuin Allah ja että
Muham­mad on Hänen pal­veli­jansa ja Hänen lä­hetti­läänsä,
suun­taa­vat kas­vonsa qib­laamme
[ru­ko­us­suun­taam­me] kohti, syö­vät mitä
teu­ras­tamme ja ru­koi­levat ta­val­lam­me. (Abu-Da­wud 14:2635)

Medinasta käsin muslimit alkoivat Muham­madin johdolla tehdä so­ta- ja ryöstöretkiä Mekan paka­noita ja muita tois­us­koisia hei­moja se­kä näiden karavaaneja ja kyliä vas­taan. Jos nämä eivät suos­tu­neet kääntymään ”vapaaehtoi­sesti” isla­miin eli myöntämään, että ”Al­­lah on ainoa jumala ja Muham­mad Hä­nen profeet­tansa”, heidän mie­­hen­sä tapettiin, naiset raiskat­tiin ja otettiin sotasaaliiksi yh­dessä las­ten ja omaisuuden kanssa:

He kysyvät sinulta sotasaaliista. Sano: so­tasaaliit kuuluvat
Alla­hilla ja pro­feetalle. (Koraani 8:1)

Sitten hän (profeetta) tappoi heidän [Banu Quraiza -heimon] mie­hensä ja
ja­koi hei­dän nai­sensa, lap­sensa ja omai­suutensa
mus­limien kes­ken, lukuun ot­tamatta niitä, jotka olivat liittyneet
Al­lahin lä­het­tilään puo­lelle. (Muslim 19:4364)

Profeetta sanoi: ”Henkilö, joka osallistuu (pyhään sotaan) Alla­hin asian
puolesta ilman, että mi­kään pakottaa hänet sii­hen paitsi us­ko
Allahiin ja hänen lähettilääseensä, saa Allahilta hyvityk­sek­si joko
palkkion tai sotasaa­lin (jos hän jää henkiin) tai hänel­le suo­daan
pääsy paratiisiin (jos hän kuolee taistelussa
mart­tyy­ri­na).” (Buk­hari 1:2:35)

Kir­joitin Nafi’lle ja ky­syin hä­neltä, onko tarpeel­lista
kutsua (us­kotto­mia) kään­ty­mään islamiin en­nen heidän
kohtaa­mistaan tais­te­lussa. Hän kir­joitti
vasta­uk­seksi, että se oli tar­peen [vain] is­­la­min
varhaisvai­heessa. Alla­hin lähettiläs suo­ritti
yllätys­hyök­kä­yk­­sen karjaansa juot­tamassa
ol­leita pa­haa aa­vis­­ta­mat­to­mia Banu
Mus­ta­­liq -hei­mo­laisia vastaan. Hän tappoi ne, jotka
pa­nivat vas­taan ja van­gitsi loput. Juuri tuo­na päi­vänä
hän siep­pasi Ju­wairiya bint al-Ha­rit­hin [jalkavaimokseen].
(Muslim 19:4292)

Juutalaisille ja kristi­tyille annettiin nk. ”Kir­jan kansojen” edustajina ar­me­li­aas­ti lisä­vaih­toehto: heitä ei tapettu tai otettu orjiksi, mikäli he maksoivat suojelurahaa eli jizyaa ja alistui­vat nk. dhimmeiksi, hal­veksi­tuiksi toisen luo­kan kansalaisiksi, joihin islamin laki mää­rää kohdistamaan tarkoin määri­teltyjä syrjintä­toimenpiteitä (RoT: 11.5). Mer­kittävää tässä kaikessa on se, että Koraanin Medi­nan vai­heen vihaa liet­sovat, aseelliseen jihadiin ja uskottomien tap­pami­seen yllyttävät ja marttyy­riutta (sha­hida) ihan­noivat ja­keet kumoa­vat Mekan kau­den suu­rien suvaitsevammat ja­keet, ja juuri nämä ”ku­moavat” (nasikh) so­tai­­sat jakeet (ks. esim. H-A 2001: 65–98) toi­mivat tänäkin päivänä inspi­raa­t­ion lähteenä globaalia jihadia eri puolilla maailmaa käy­ville mujahi­dineille, is­lamin us­­kon­­­­so­tureille.

Uskovaiset, älkää ottako juutalaisia ja kristit­tyjä ys­täviksenne; he
ovat toistensa ystäviä. Joka ottaa heitä ystä­väkseen, kuuluu heihin. Allah
ei johdata väärin­tekijöitä. (Koraani 5:51)

Muhammad on Allahin lä­het­tiläs ja ne, jotka seuraa­vat häntä, ovat
an­karia uskotto­mille, mutta arme­liaita toi­sil­leen. (Koraani 48:29)

Taistelkaa niitä Kirjan ihmisiä vastaan, jotka eivät usko Allahiin ja viimeiseen
päi­vään, eivät pidä kiel­lettynä sitä, mitä Allah ja Hä­nen
profeet­tansa ovat kieltäneet, ei­vätkä ota us­kon­nokseen
totuuden us­kontoa [islamia]. Tais­tel­kaa heitä vas­taan,
kunnes he maksavat nöyrinä ve­ronsa. (Koraani 9:29)

Uskovaiset, taistelkaa niitä uskot­tomia vas­taan, jotka asuvat
lä­hellä teitä, ja huo­mat­koot he tei­dät lujiksi.
Tie­täkää, että Allah on hurs­kaiden kanssa. (Koraani 9:123)

”Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Allahia
(koko maailmassa), mutta jos he herkeävät (palvo­masta muita Allahin
li­säksi), tietää Allah, mitä he teke­vät.” (Ko­raani 8:39) / ”Kun rauhoite­tut kuu­kau­det (islamilai­sen ka­lenterin 1., 7., 11. ja 12. kuukausi) ovat kuluneet, tappakaa
us­kot­­to­mat mis­sä heitä ta­paattekin, vangitkaa ja
saar­takaa heidät ja väi­jy­­kää heitä kaikkialla, mutta jos he
katuvat, pitävät ruko­uk­sen­sa ja anta­vat almuja, anta­kaa
heidän mennä rau­hassa. Allah on An­teek­si­an­tava.” (Koraani 9:5) — Tämä jae tun­netaan Ayat al-Sa­y­fi­na (Miek­ka­jakeena). Nämä ja vastaa­vanlaiset ja­keet
ku­moavat ne Ko­raanin jakeet, joissa sa­no­taan, ettei ole
pakkoa kääntyä mus­li­mik­si. (Is­lam QA: 34770)

Koraani (3:7) itse säätää, että se on otettava kirjaimellisesti, eikä sitä saa tulkita vertauskuvallisesti tai omien käsitys­tensä va­lossa:

Profeetta sanoi: ”Jos joku tulkitsee Allahin Kirjaa oman
mie­li­pi­teensä valossa, niin vaikka hän olisi oi­keassa, hän
on vää­räs­sä.” (Abu-Dawud 25:3644).

Muhammad täydellisenä ihmisenä ja kaik­kien mus­­limien ikui­sena esi­ku­va­na

Mitä tulee sunnaan, Muhammadin esikuvalli­seen elämänta­paan, Hä­­meen-Anttila kirjoit­taa: ”Sunna on sitova esikuva muslimeille, ja jokaisen hurs­kaan muslimin velvollisuus on noudattaa Muham­madin esikuvaa” (H-A 2001: 28). Lisäksi: ”Pro­feetta ei eläes­sään ollut toi­minut yk­sinomaan sen­hetkisen tilan­teen mukaan vaan pi­täen samalla silmällä myös tulevai­suutta. Pro­fee­tan elä­män yk­si­tyiskohdat oli tar­koitettu islamin yhtei­sön ikuisen jäljit­telyn koh­teeksi” (H-A 2004: 37). Tieto sun­nasta on peräisin nk. ha­ditheis­ta, jotka ovat perimä­tietona välitettyjä lyhyitä kertomuksia siitä, mitä Muhammad kussa­kin tilanteessa teki ja sa­noi, sekä mm. Ibn Isha­qin (k. 766) laati­masta ja Ibn Hishamin ly­hentämästä (k. 833) Mu­ham­ma­­din elä­mäker­rasta (Sirat Rasul Allah), jossa on seikkape­räi­sesti ku­vattuna kaikki Muham­madin sota­retket ja hänen vas­tusta­jiinsa koh­distamat julmuudet. Muslimeille Mu­ham­mad on täy­­del­linen ih­mi­nen (al-in­san al-kamil) ja Ko­­raanin (33:21) mu­kaan ”Al­­la­hin lä­­het­­tilääs­sä on kau­­nis esi­kuva niil­le, jotka usko­vat koh­taa­­van­sa Al­­la­­hin vii­mei­se­nä päi­­vä­nä ja ajat­te­­le­vat pal­jon Hän­tä.” Mil­­lai­sen esi­ku­van Mu­ham­mad sitten tar­joaa nykypäivän musli­meille?
Salman Rushdien ”Saatanallisten säkeiden” ja Muhammad-pila­piir­rosten ai­heut­tamat mella­kat ja väkivaltaisuudet ja Su­danin Mu­ham­mad-nallekonflikti ovat esimerkkejä tapauk­sista, joiden yhtey­dessä suurellekin yleisölle ovat tulleet tutuiksi mus­li­mi­op­pi­nei­den vaa­timukset kostaa tappamalla islamin ja pro­feetta Mu­hammadin vä­häi­nen­kin kritisointi. Tä­mä toimin­tamalli on pe­räi­sin suoraan Mu­­­­ham­­­madilta itseltään, jolla oli tapana antaa mur­­ha­­käs­­ky­­jä kriiti­koi­­densa ja vastustaji­ensa eli­minoimi­sek­si:

Kun Allahin lähettiläs palasi Medinaan Ta’ifin piiri­tyksen jäl­keen,
Bujair ibn Zuhair kirjoitti kirjeen veljelleen Ka’bille (ibn Zu­hairille) ja
kertoi, kuinka Allahin lähettiläs oli Me­kassa sur­ma­ut­tanut
häntä kiu­sanneita ja runoil­laan pil­kanneita ihmisiä. Hän
ker­toi myös, että loput Quraishin runoilijoista, kuten Ibn
az-Zi­ba’­ra ja Hubaira ibn Abi Wahb, olivat paenneet eri puolille
maa­ta. (Ibn Hisham: 416)

Allahin lähettiläs lähetti joukon henkilöitä Abu Ra­fin luo. Yöllä tämän
nukku­essa Ab­dullah bin Atik meni si­sälle hänen taloonsa ja tappoi
hänet. (Bukhari 5:59:370)

Kuultuaan, mitä hän (Asma bint Marwan) oli sano­nut, lähettiläs sanoi: ”Kuka
hankkiutuu puolestani eroon Marwanin tyttärestä? ‘Umayr bin ‘Adiy-al-Khatmi,
joka oli hänen seurassaan, kuuli tä­män ja meni samana yönä hänen taloonsa
ja tappoi hänet. (Ibn Is­haq: 675–676)

Muhammadin elä­mäkerran mu­kaan hän osal­listui itse 27 tais­teluun, minkä lisäksi hän määräsi pan­tavaksi täytäntöön 38 ryöstöretkeä (Ibn Ishaq: 659–660). Pel­käs­tään Banu Qu­raiza -hei­mon jouk­ko­mur­­han yhteydessä Mu­­­ham­­­mad mes­­ta­si 600–900 van­git­se­­maan­­­sa qu­­rai­­­zalais­mies­tä (Ibn His­ham: 320–321):

Kun quraizalaiset olivat antautu­neet, Allahin lä­hetti­läs
van­gitsi heidät Medinassa Bint al-Harit­hin taloon. Sit­ten hän
lähti Medi­nan to­rille — tämä on yhä sa­malla pai­kalla —
kai­vatti sinne kai­vantoja ja lähetti hake­maan qu­raizalaisia.
Hän hak­kautti heidän kau­lansa poikki noiden kaivanto­jen
partaalla. Qurai­za­lai­set tuo­tiin teloitet­tavaksi
pieninä ryh­minä. Heidän jou­kossaan oli myös Al­la­hin
viholli­nen Huyai ibn Akhtab sekä Ka’b ibn Asad, kan­sansa joh­taja.
Kaik­kiaan qu­raizalaisia oli kuusi- tai seitsemän­sataa;
jot­kut jopa sanovat heitä olleen kah­deksan- tai
yhdek­sän­sataa. (Ibn Hisham: 320–321)

Muhammad ei ainoastaan mur­hannut ihmisiä ja ryöstä­nyt heidän omaisuut­taan, vaan myös osoitti ennakkota­pauk­sellaan, että jopa ki­dut­taminen on laillinen keino so­tasaaliin ryö­väämi­seksi:

Allahin lähettilään luo tuo­tiin myös Kinana ibn ar-Rabi’, jonka hallussa
Nadir-heimon aar­teet oli­vat. Allahin lähetti­läs kysyi
hä­neltä aar­teista, mutta hän kielsi tietä­vänsä, missä ne olivat.
Eräs toi­nen juuta­lainen saa­pui Allahin lähettilään luo ja sanoi:
”Minä näin Kina­nan kiertelevän tämän raunion ympärillä joka aamu.” Allahin
lähettiläs kysyi Kina­nalta: ”Mitä arve­let? Jos löy­dämme aarteen
sinulta, sur­maanko minä sinut?” ”Kyllä”, vastasi Ki­nana.
Al­la­hin lähet­tiläs käski kaivaa raunioita, ja osa aar­teesta
löytyi­kin sieltä. Hän kysyi Ki­nanalta, missä loput oli­vat, mutta
Kinana kieltäytyi näyttä­mästä niiden paikkaa hänelle. Allahin
lähet­tiläs käski az-Zu­bair ibn al-Aw­wa­mia: ”Rankaise häntä,
kunnes saat hänestä kai­ken irti!” Az-Zubair iski hä­nen rinnastaan
tulta tuliki­villä, kun­nes hän oli kuolla. Lopulta Allahin lähettiläs
an­toi Ki­na­nan Muhammad ibn Maslamalle, joka sur­masi hänet
kostoksi vel­jes­tään Mahmudista. (Ibn Hisham: 362)

Kun Allahin lähetti­läs kat­kaisi häneltä kameleita varastaneiden kädet
ja jalat ja antoi vetää silmät hei­dän päästään tulella (heh­kuvilla
nauloilla), Allah nuhteli häntä siitä ja Allah, Ylis­tetty, paljasti:
”Rangaistuksena niille, jotka tais­televat Alla­hia ja Hä­nen
lä­hettiläs­tään vas­taan ja kii­rehti­vät
te­ke­mään pa­haa, on te­loitus tai
ristiin­nauli­tseminen.” (Abu-Da­wud 38:4357)

Allahin lä­hettiläs kivitti kuoli­aaksi henkilön Banu As­lamista,
juu­talai­sen ja hänen vai­monsa. (Muslim 17:4216)

Mihrab [rukoussyvennys moskeijassa] tar­koittaa sotapaikkaa,
tais­telupaikkaa. Mihra­beista tulisi lähteä sotaan, aivan kuten
kaik­­­­kiin islamin sotiin aikoinaan lähdettiin
mihra­beista. Profee­talla oli miekka ihmis­ten tappa­mista
varten. Vain (pyhät) imaa­mit olivat to­dellisia sotilaita. Kaikki
heistä olivat sotureita. Heil­lä oli tapana kantaa miekkaa; heillä oli
ta­pana tappaa ihmi­siä. Tar­vitsemme kalifin, joka amputoi käsiä,
katkoo kauloja, ki­vit­tää ihmisiä sa­malla tavoin kuin Allahin
lähetti­läällä oli tapana kat­koa käsiä, katkoa kauloja ja kivittää
ihmisiä. Samalla tavoin kuin hän teurasti Banu Quraizan juutalaiset, koska nämä
olivat liu­ta tyytymättömiä ihmisiä. Jos profee­talla oli tapana polttaa
ta­lo tai tuhota heimo, se oli oi­keudenmukaista. (Ajatollah Kho­meini, profeetta Muhammadin syntymän vuosipäivänä, v. 1981)

Nykypäivän näkökulmasta huomiota herättä­vää on myös se, että Mu­hammad, jolla oli 13 vaimoa ja lisäksi tuntematon luku­määrä ryöstöretkiltä sotasaaliiksi kaapattuja jal­kavaimoja, oli yhdynnässä lem­pivaimonsa Aishan kanssa tämän ollessa vasta 9-vuotias ja leik­ki­essä vielä nu­keilla. Avioliiton solmi­miselle ei islamissa ole ala­ikä­rajaa, ja lapsi­morsiamet ovat tuttu näky islamilaisissa maissa, jois­sa miehet voi­vat avioliiton var­jolla tietyin ehdoin käyttää jopa vau­vaikäisiä tyttö­jä sek­suaali­sesti hy­väkseen (mu­fa’­kha­that).

Pro­feetta kir­joitti (avioso­pimuk­sen) Aishan kanssa tämän
ollessa 6-vuo­tias ja pani avio­liiton täytäntöön tä­män ollessa
9-vuotias, ja Aisha oli hä­nen kanssaan yhdeksän vuotta (ts. hä­nen
kuole­maansa asti). (Buk­hari 7:62:88)

Aisha kertoi, että Allahin lähettiläs meni hä­nen kans­saan
naimi­siin, kun hän oli seitsemän vanha, ja hänet vie­tiin lähettilään
ta­loon mor­siamena, kun hän oli yhdeksän, ja hänellä oli hänen
nuk­kensa mukanaan. (Bukhari 8:3311)

Mitä tarkoittaa shari’a?

Shari’a eli islamin laki perustuu Koraaniin ja sunnaan, ja se säätelee muslimien elämää sen pienim­piäkin yksityiskohtia myöten alkaen imet­tä­mi­ses­tä, pe­­seytymis-, rukous- ja teurastusrituaaleista sekä per­he-, pe­rintö‑, avio­­­liitto-, sopimus- ja liikeoikeu­dellisista kysy­myk­­sistä ai­na rikosoi­keudel­lisiin rangais­tuksiin, sotasaaliin jakoon, orjien ja dhimmien kohteluun, valtiopoli­tiik­­kaan ja sotastrategi­oihin asti. Hä­meen-Anttila kuvaa shari’aa seu­­raa­vasti: ”Shari’an oi­ke­us­läh­teinä toi­mi­vat Ko­raani, ha­dit­hit, op­pi­­nei­den kon­sen­sus (ijmá) ja analogia. Näistä op­pi­nei­den kon­sen­sus, yh­tei­nen mieli­pide, ei toimi enää uu­tena oi­ke­us­läh­teenä, vaan viittaa la­ki­koulu­kuntien va­kiintu­mista edeltä­nee­seen ai­kaan. Koska shari’an oi­ke­us­läh­teet ovat his­tori­alli­sia ja lo­pulli­sia (Ko­raani, ha­dit­hit ja jo määri­telty kon­sen­sus eivät voi enää muuttua, ana­logia puo­les­taan toi­mii näi­den kolmen poh­jalta), ei myös­kään shari’a voi muut­tua, ai­na­kaan teo­ri­assa. Enin­tään vain tul­kinta voi ke­hit­tyä, ja tä­mänkin on vai­keata, koska la­ki­koulu­kun­tien klassiset esi­tyk­set ovat hy­vin yksi­tyis­kohtaisia ei­vätkä jätä paljon tilaa uu­delle tul­kin­nalle. Koska shari’a on us­kon­nolli­nen, pyhä laki, se ei ole muutet­ta­vissa ih­mis­ten pää­tök­sellä. Tästä syystä is­la­min lakia ei voi muuttaa esim. po­liit­ti­sista tai yh­teis­kun­nal­li­sista syistä; lain­sää­däntö­val­lasta ei oi­ke­as­taan isla­missa voi pu­hua. Ai­noa lain säätäjä on Ju­mala; ih­misten teh­tä­vänä on vain tul­kita Ju­ma­lan säätä­mää la­kia.” (H-A 2001: 26.)

Shari’a ilmentää Arabian niemimaan keskiai­kaista heimo­kulttuu­ria ja sen barbaarista aja­tusmaa­ilmaa brutaaleine am­putaatio-, kivi­tys-, mestaus-, ristiinnaulitsemis- ja raipparan­gaistuksineen. Shari’a (ks. esim. RoT tai Islam QA) mm. mää­rää, että muslimien on pakollista ru­­koilla viidesti päi­vässä ja että heidät on teloitettava us­konluopi­oi­na, mikäli he eivät tai­vuttelusta huoli­matta suostu sii­hen. Shari’a mää­­rää kivittä­mään avio­rikkojat ja so­do­mian harjoittajat kuo­liaiksi, alis­­­ta­maan naisia ja pitä­mään vai­moja käy­tän­nös­sä van­kei­na ja lyö­mään heitä, pel­käs­tään mi­käli hei­dän pe­lätään olevan uppinis­kaisia, ja se kiel­tää mus­­limi­naisia avioitu­masta ei-mus­limien kanssa. Se mää­rää vihaa­maan, alis­­ta­maan ja syrjimään juutalaisia ja kristittyjä ja ole­maan ankaria näitä koh­taan, otta­­maan uskottomia pantti­van­geiksi lun­nai­den toivossa tai mes­taa­maan näitä. Se mää­rää verikos­ton pa­kol­­li­seksi, paitsi jos omaiset suostuvat veri­rahaan tai jos uhri on us­kon­­luopio tai jos muslimi tappaa ei-muslimin. Se kieltää vaimoja läh­­te­mästä kodin ulkopuo­lelle ilman aviomiehen lupaa, ei-mus­limia to­­­distamasta oikeudessa muslimeja vas­taan, ja se edellyt­tää, että rais­­kauksella on oltava vähintään neljä miespuolista sil­minnä­kijää, muus­sa tapauksessa raiskauksesta syytteen nostava nainen voi jou­tua itse syytetyksi aviorikoksesta ja saada kivitys­tuomion. Se mää­rää kat­kaise­maan varkaalta kä­den ja sur­maa­maan ris­tiin­­naulit­se­mal­la tai raajat ristik­käin kat­kai­se­mal­la ylipää­tään kaik­ki, jotka ”tais­te­levat Alla­hia ja hänen lähet­tilästään vastaan ja kii­reh­ti­vät teke­mään pa­­haa”, ja ennen kaikkea shari’a määrää tappa­maan kaikki ne, jotka jät­tävät isla­minus­kon, kannustavat toisia kään­tymään pois isla­mista, pilk­kaa­vat profeetta Mu­ham­ma­dia tai kri­ti­soivat islamia.

Profeetta Muhammad: ”Jos jo­ku vaih­taa is­la­min
us­kon­sa, tap­pa­kaa hä­net.” (Buk­hari 9:84:57)

Ne jotka tais­televat Alla­hia ja Hänen lä­hetti­läs­tään
vas­taan ja kii­­rehtivät te­ke­mään pa­haa, saa­vat
palk­kansa: hei­dät sur­ma­taan, nau­li­taan
ris­tiin tai hei­dän kätensä ja jal­kansa hakataan poikki
ris­­tik­käin tai hei­dät kar­kote­taan maasta. Tämä on
hei­dän hä­pe­änsä tässä maa­ilmassa, ja tuonpuo­leisessa
heitä odot­taa an­kara ran­­gais­tus. (Koraani 5:33)

Shari’a mää­­rää teu­rastamaan eläimet tain­nuttamatta, kieltää soitti­met lait­to­mi­na, kiel­tää naura­masta liian kovaääni­sesti ja tekemästä kuvia elä­vis­­tä olen­noista. Laki­kou­lukunnasta riip­puen shari’a pitää tyttö­jen ja poikien ym­pä­rileikkauksia vähintään­kin laillisina, suo­­si­telt­avina, el­lei jopa pa­kolli­sina (sha­fi’iittinen koulukunta). Yksityis­koh­­tana mai­nit­takoon, että sha­ri’a mää­rää mus­limit huuh­tomaan sie­rai­men­­sa kolmesti aamulla he­rää­mi­sen jäl­keen, sillä Mu­hamma­din mu­kaan paho­lainen viettää yön­sä nenän sisällä (Mus­lim 2:462)!

Kuten on ilmeistä, shari’a on ristiriidassa lä­hes joka ainoan län­si­­mai­sen ih­mis­oi­keus­pe­ri­­aat­teen kanssa, eikä siinä ole sijaa de­mo­kraat­­ti­­sil­le ins­ti­tuu­tioil­le, vaan edus­tuk­­sel­li­sen de­mo­kra­­tian ja maal­­­li­sen hal­linnon si­jaan isla­mis­sa val­lit­­see teo­kraat­­tinen ko­­men­­to, jos­sa mul­la­hit, muf­tit, shei­kit ja imaa­mit an­­ta­vat fat­woja eli lain­opil­li­sia ju­lis­tuk­sia yk­­sin­omaan is­la­min us­kon­nollis­ten tek­stien poh­­jal­ta.

Vaatimukset shari’an käyt­töönotta­­miseksi länsimaissa voi­mis­tu­vat jat­ku­vas­ti, ja musli­meilla on tapana soveltaa shari’aa aluksi oman yhtei­sönsä sisällä yksityisoikeudellisiin kysymyksiin. Isossa-Bri­tan­nias­sa shari’a-tuo­­mio­­is­tui­met on jo vaivih­kaa otettu viral­li­seksi osak­si oi­keus­­­jär­jes­­tel­mää (Sun­day Ti­mes 14.9.2008), ja tilan­­ne voi pian riis­­täy­tyä kä­sis­tä koko EU:n alueella. Niissä Euroopan mais­sa, joissa on paljon mus­limeja, nämä ovat muodosta­neet no-go-alueita (esim. Malmön Ro­sen­­gård), joissa poliisilla ja viran­omai­silla ei ole enää kontrollia, ja yhteisö on omaeh­toisesti ottanut käyttöön sha­ri’an. Rin­nakkainen sha­ri’a-oi­keus­jär­jes­telmä rik­koo räike­ästi kan­salaisten yhdenver­taisuuden pe­ri­aatetta ja asettaa eri­tyisesti mus­limi­naiset han­ka­laan ase­maan:

Mies on naisen pää, koska Allah on toisia suo­sinut enemmän kuin toisia ja
koska mies elät­tää vaimo­aan. Hurs­kas vaimo on nöyrä ja
var­tioi siveyttään, koska Allah on antanut sen vartioita­vaksi. Jos
pel­käätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, vält­täkää
häntä vuoteessa ja lyökää häntä, mutta jos hän sitten tottelee teitä, älkää
ahdistako häntä enää. Allah on Korkea, Mahtava. (Koraani 4:34)

Onko islam rauhan uskonto?

Taisteleminen Al­lahin tiellä (al-jihad fi sabil Allah) on kaikkien mus­­limien yhteisölli­nen velvollisuus (fard al-ki­faya), ja tätä maail­manlaa­juista taistelua ko­ko ihmiskunnan alistamiseksi shari’an käs­ky­­val­taan kutsutaan jiha­diksi. Jihadilla, joka kirjai­mellisesti tar­koit­taa ”kamppailua”, on mo­­nia eri muotoja, ja sitä voi­daan käydä esi­mer­­­kiksi puheen, asei­den tai rahan avulla (Islam QA: 26125). Isla­miin kutsuminen (da’wa), islamin ylivaltaa symbolisoivien mos­kei­joiden ra­ken­taminen ja länsimaisten de­mo­­kraattisten instituutioi­den ja va­pauk­sien hyödyntäminen niiden lakkauttamiseksi ja kor­vaami­sek­si sha­ri’an määräyksillä ovat esi­merkkejä rauhanomai­sesta jiha­dis­­ta. Aseel­li­nen jihad (qi­taal) puolestaan voi olla puo­lustavaa (ji­had al-daf) tai hyök­käävää (jihad ta­lab). Muslimit ovat yhtei­söl­lisesti velvollisia hyökkäävään jihadiin ei-muslimeja vastaan näiden omissa maissa joko vä­hin­tään ker­­ran vuo­dessa tai aina kun se on mah­dol­lis­ta, ja shari’a oikeuttaa mujahi­di­nit tappa­maan tai ot­ta­maan or­jiksi ne, jotka eivät suostu va­paa­­ehtoisesti alistumaan, ja ot­tamaan sotasaaliiksi tällaisten henkilöiden omaisuuden, vaimot ja lap­set sekä raiskaamaan naiset.

Hän on lähettänyt lähettiläänsä tuomaan johda­tuk­sen ja totuuden
uskonnon saattaakseen sen voitta­maan kaikki muut us­konnot, vaikka se
on vastoin uskottomien [moni­juma­laisten, pa­kanoi­den,
epä­ju­ma­lan­palvojien ja ateistien] tah­toa. (Koraani 9:33)

Allah on komentanut meidät vaalimaan hänen us­kontoaan ja
käy­­­­mään jihadia Hänen vihol­lisiaan vastaan.
Ko­raanissa on hy­vin paljon jakeita, jotka komentavat pyhään sotaan
vää­räuskoisia vas­taan ja taistelemaan näitä vas­taan, kunnes
kaikki alistuvat yk­sin Allahille; niissä ilmaistaan selkeästi, että tämä on
pa­kollista ja määrätty meille. (Islam QA: 34830)

Islamin puolustelijoiden usein siteeraaman heikon hadithin mukaan ”jihad itseä vastaan” (ji­had al-nafs) on suurempaa jihadia (jihad ak­bar), mutta jopa henkisen kilvoittelun ensi­sijainen tarkoitus isla­mis­sa on voittaa fyysistä taistelua ja tappamista vas­taan koettu vasten­mielisyys (Islam QA: 10455). Koraanin mukaan aseelli­nen jihad us­kotto­mia vas­taan Alla­hin tiellä on joka tapauksessa pa­rasta, mitä muslimi voi tehdä, eikä Koraani lupaa muslimeille mitään muuta var­maa taetta pää­systä paratiisiin nauttimaan 72 neit­syen seksu­aalisista palve­luista kuin kuolemi­sen marttyyrina (shahid eli ”to­dista­ja”), millä islamissa tarkoitetaan surmatuksi tule­mista samalla kun on itse surmaamassa uskotto­mia:

Kiiruhtakaa kevein tai raskain mielin ja kamppail­kaa Allahin tiellä
omaisuutenne ja henkenne uhalla. Tämä on teille parasta. Kunpa vain tietäisitte.
(Koraani 9:41)

Allah rakastaa niitä, jotka taistelevat Hänen tiellään vierekkäin, aivan kuin he
olisivat vankka muuri. (Koraani 61:4)

Kun kohtaatte taistelussa uskottomia, sivalta­kaa heitä niskaan! Kun olette
alistaneet heidät, sitokaa heidät köy­siin vapaut­taak­senne heidät
joko suosionosoituk­sena tai lunnaita vastaan. Teh­kää näin, kunnes
sodan taakka on laskettu selästänne. Jos Allah tah­toisi, Hän
sel­viytyisi heistä itse, mutta Hän tahtoo koetella teitä toi­sillanne.
Niiden teot eivät mene hukkaan, jotka surma­taan Al­lahin tiellä. Allah
johdattaa heidät, pitää heistä huolen ja ko­koaa heidät Paratiisiin, josta
Hän on kertonut heille. (Koraani 47:4)

Isla­milainen valtioteoria jakaa koko maailman kah­teen vai­kutuspii­riin: islamin alueeseen (dar al-islam), jossa vallitsee shari’a, ja vi­ha­mieliseen sodan alueeseen (dar al-harb), jossa muslimit ovat vä­hem­mistönä ja jota ei vielä hallita shari’an mukaisesti. Uto­pisti­nen rau­han tila (dar al-salam) uskotaan saa­vutetta­van sitten, kun koko maa­ilma on täy­delli­sesti alistettu shari’an käskyvaltaan. Sii­hen asti dar al-harbin alueella, kuten esim. Suomessa ja muualla länsi­mais­sa, asuvat muslimit ovat sotatilassa kaikkia muita vastaan!

Ovatko kaikki muslimit terroristeja?

Eivät tie­ten­kään. On­gel­man muo­dos­taa itse islam teo­kraat­tisine la­ki­­jär­jestel­mi­neen ja mili­taris­tis-eks­pan­sii­visine po­liit­tisine ideolo­gi­oi­neen. Mur­hiin ja väki­val­taan yl­lyt­tävä, nais­ten ja us­kot­to­mien alis­ta­mista edellyt­tävä ja bru­taa­leja ran­gais­tuk­sia ja­kava islam ei an­­saitse us­kon­­non sta­tuk­sen anta­maa suo­jaa sen enempää kuin mi­kään muu­kaan tota­litaa­rinen pak­kojär­jes­telmä. Län­nessä elää pal­jon vas­tuun­tun­toisia mus­li­meja, jotka halu­ai­si­vat jättää isla­min keski­ai­kai­set käy­tän­nöt ja omak­sua länsi­mai­sen va­paan elä­män­ta­van, mi­kä­li yh­teis­kunta vain tarjo­aisi heille tar­vitta­vaa suo­je­lua sen sijaan, että se pa­kot­taa hei­dät py­sy­mään shari’an ikeen alla pal­vele­massa mo­ni­kultu­ris­min mal­linuk­keina ja su­vait­se­­vai­suus­kas­­vatuk­sen lyö­mä­aseina. Toi­saalta hä­lyttä­vää on, että Ihmis­oi­ke­us­­­liiton loka­kuus­­sa 2007 teke­män selvi­tyk­sen mu­­kaan Suo­­mes­sa us­konto­aan har­­joit­­­ta­vista musli­meis­ta 63 % oli sha­ri’an nou­dat­ta­­mi­sen kan­nalla sil­loin, kun se on ris­ti­rii­das­sa Suo­men lain kanssa (IOL 2007: 47–48). Bri­tanni­assa peräti 44 % mus­li­meista ha­luaa eris­täy­tyä muusta yh­teis­kun­nasta ja elää omissa ghe­tois­saan (Daily Star 21.1.2009); 40 % 16–24 vuoti­aista musli­mi­nuorista ha­lu­aa sha­ri’an käyttöön­ot­toa ja 36 % on sitä mieltä, että us­kon­luopio an­sait­­see kuo­le­man­ran­gais­tuk­sen (Telegraph 29.1.2007). Bri­tan­nian mus­li­mi­opis­keli­joista 28 % pitää tap­pa­mista isla­min ni­missä oi­keu­tet­tu­na, ja sa­moin kol­man­nes kan­nat­taa maail­manlaa­jui­sen is­la­mi­lai­sen kali­faa­tin pe­rus­ta­mista (Telegraph 27.7.2008).

On huo­mat­tava, että valta­osa mus­li­meista on passii­visia ja lä­hes täy­sin tie­tä­mät­tömiä is­la­min omista läh­teistä, mutta näil­lekin mus­li­meiksi iden­tifi­oitu­ville us­konto on kes­kei­nen osa iden­titeet­tiä, ja he tun­tevat voi­ma­kasta yh­teen­kuulu­vuutta is­lamin maail­manlaajui­seen yh­tei­söön, um­maan. Tuo yh­teen­kuulu­vuu­­den tunne kum­puaa lä­hes 1400 vuo­den ta­kaa Mu­hamma­din joh­dolla käy­dyistä so­dista, jois­sa fyy­sinen tais­te­lu ja vas­tusta­jan alista­mi­nen toi­mivat väli­neinä kun­nian saa­vut­ta­mi­selle niin yhtei­sön kuin Alla­hin­kin sil­missä ja joissa hä­päis­tyn kun­nian pa­laut­tami­nen edel­lytti vas­taa­vasti väki­val­taista kos­ta­mista. Vai­no­har­hai­suuk­siin asti me­nevä ha­keu­tumi­nen lou­katun uh­rin ase­maan kun­nian pa­laut­tami­seksi vä­ki­­valtai­sen kos­ton ja voi­manosoi­tuk­sen luo­man pe­­lot­teen kautta on is­la­min lei­mal­li­sin riitti, joka yh­distää mus­li­me­ja maail­man­laa­jui­­ses­ti ja jota mus­­li­mit vä­littä­vät aina uu­sille su­ku­pol­­vil­leen. Tuo käyt­täyty­mis­malli on pe­ritty suo­raan pro­feetta Mu­­ham­­ma­dilta it­sel­tään, ja isla­min ym­mär­tä­mi­sen kan­nalta se on tär­ke­äm­mässä ase­mas­sa kuin is­la­min la­kien ja opin­kap­palei­den yksi­tyis­koh­dat.

Pitäisikö islamisoitumisesta olla huolissaan?

Kyllä. Is­lamin te­kemä jyrkkä ero mus­li­mien ja us­kot­to­mien vä­lillä, us­kotto­mien, is­la­min­hyl­kää­jien ja shari’an kri­tisoi­jien avoin uh­kailu vä­ki­val­lalla ja näi­den mur­hat, pyr­ki­myk­set mu­kauttaa vapaa län­si­mai­nen yh­teis­kunta ja elä­män­tapa shari’an vaa­timuk­siin, mus­li­mi­jär­jes­töjen, po­liitti­sesti kor­rek­tien isla­min­puo­luste­lijoi­den ja is­la­mo­­fii­listen po­lii­tik­kojen pyr­ki­myk­set ra­joit­taa sanan­va­pa­utta sha- ri’an kriti­soimi­sen estä­mi­seksi sekä mah­dotto­muus uu­distaa is­la­mia tai tul­kita sen pyhiä teks­tejä uu­dessa va­lossa muo­dos­tavat uhan jo­kai­­selle maalli­selle yh­teis­kun­nalle, jossa ar­vos­te­taan tasa-arvoa, yk­si­lön­va­pa­utta ja muita ih­misoi­ke­uk­sia. Huoles­tutta­vaa on myös se, että län­nen mos­kei­jat ja is­lami­laiset kult­tuu­rikes­kuk­set, joi­den ra­ken­­ta­mista Saudi-Ara­bia öl­jy­mil­joonillaan tu­kee, ovat jo suu­relta osin wah­ha­bi­lais­ten ja deo­ban­dien kal­tais­ten ko­van lin­jan re­for­mis­tien hal­lussa (The Ti­mes 7.9.2007), ja musli­miop­pi­neet näis­­­­­­sä mos­kei­joissa ju­lista­vat isla­min yli­val­taa ja kutsu­vat ji­had-vel­volli­suu­­tensa unohta­neita maal­listu­neita mus­li­meja takai­sin al­ku­­peräi­seen isla­miin, joka glo­ri­fioi fyy­sistä jiha­dia, mart­­tyy­riutta ja yl­lyttää ter­rori-is­kui­hin us­kot­tomia vas­taan.

Mitä voit tehdä?

Pe­rehdy isla­min omiin läh­tei­siin, Ko­raa­niin, sun­naan, Mu­hamma­din elä­mä­ker­taan ja sii­hen, mitä mus­limit pu­huvat kes­ke­nään ja omis­sa tie­dotus­vä­lineis­sään (http://www.the­mem­ri­blog.org). Huo­maa, että et voi luot­taa sii­hen, mitä mus­limit itse kerto­vat muille is­la­mista, sillä shari’a vel­voit­taa mus­limit va­lehte­le­maan (ta­qiyya) ja ker­to­maan har­haanjoh­ta­via puo­lito­tuuk­sia (kit­man) aina sil­loin, kun se pal­ve­lee isla­min etua tai suo­je­lee mus­li­meja on­gel­milta, ku­ten ne­gatii­vi­selta ima­golta tai ri­kosoi­keu­delli­silta seu­raa­muk­silta. Mus­li­mien edellyte­tään har­joit­tavan näen­näistä mu­kautu­mista vie­raan yh­teis­kun­nan nor­mei­hin, kätke­vän to­delli­set ai­keensa ja jopa te­keyty­mään ys­tä­välli­siksi us­kotto­mia koh­taan ja pu­keutu­maan hei­dän ta­val­laan sil­loin, kun mus­limit ovat vä­hem­mis­töase­massa:

Kun pro­feetta oli läh­dössä ryöstöret­kelle, hän aina
tees­ken­teli mene­vänsä jon­nekin muu­alle, ja hä­nellä
oli ta­pana sanoa: ”Sota on pe­tosta.” (Abu-Da­wud 14:2631)

Kun mus­limi elää ei-musli­mi­maassa (olipa maa isla­mille
viha­mieli­nen tai ei), hä­nen ei odo­teta eroa­van heistä
(kuf­fa­reista) ul­koi­selta ole­muk­sel­taan, koska
siitä voi koi­tua hait­taa. On suosi­tel­ta­vaa ja jopa
pa­kol­lista, että mies näyt­tää toi­si­naan heiltä, jos se
pal­ve­lee jo­tain us­kon­nol­lista
tar­koi­tusta, kuten isla­miin kut­su­mista tai hei­dän
salai­suuk­si­ensa sel­ville saa­mista, jotta niis­tä
voi ker­­toa musli­meille, hei­dän mus­li­meille
ai­he­utta­mansa va­hin­gon tor­ju­mista ja muita
hyö­dylli­siä tar­koi­tuk­sia. (Islam QA:2322)

Lue asian­tun­te­vaa länsi­maista kir­jalli­suutta is­la­mista (esim. Spen­cer: To­tuus Mu­hamma­dista; So­lo­mon: The Mos­que Ex­posed) ja tu­tus­tu ex-mus­li­mien nä­ke­myk­siin (esim. Ayaan Hirsi Ali, Wafa Sul­tan, No­nie Dar­wish, Ibn War­raq, Walid Shoebat, Ali Sina). Seu­raa is­­la­mi­­soi­tumi­sen ke­hi­tystä, akti­voidu ja käyn­nistä omia SI­TA-kam­pan­joita ih­mis­oike­uk­sien ja pe­rus­­­vapa­uk­sien puo­lesta. Kir­joita ylei­sön­osasto­kir­joituk­sia ja anna pa­­lau­tetta toi­mitta­jille. Älä ää­nes­tä sha­ri’an käyttöön­ottoa toi­min­nal­laan tie­toi­sesti tai tie­tä­mät­tään edis­täviä mo­ni­­kultu­ris­teja, is­la­mis­ta tie­tä­­mät­tömiä tai po­liit­ti­sesti kor­rek­teja po­liitik­koja! Auta ihmi­siä avaamaan sil­mänsä: Tulosta, kopioi ja levitä tätä lehtistä!

Lähteitä ja linkkejä
http://www.jihadwatch.org (uutisia islamisoitumisesta)
http://europenews.dk/en (uutisia Euroopasta ja islamista)
http://www.libertiesalliance.org/?p=1227 (Homewife’s Kit)
http://aikapommi.wordpress.com (analyysi islamin psykologiasta)
http://monikulturismi.wordpress.com (shari’a monikulturismin huomassa)
http://sitatoiminta.wordpress.com (käynnistä oma SITA-kampanja!)
http://islamqa.com/en/ (Islam QA, online-fatwoja)
http://www.iant.com/imam/multaqa1.txt – …/multaqa9.txt (shari’a-opas)
H-A 2001 = Hämeen-Anttila, Jaakko, 2001: Islam-tas­ku­sanakir­ja. Ba­sam Books.
H-A 2004 = Hämeen-Anttila, Jaakko, 2004: Islamin käsikirja. Otava.
Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. Transla­ted by A. Guillaume. 1955.
Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Suom. ja esi­puhe: Jaakko Hämeen-Anttila: Basam Books, 1999. (Lyhennetty versio Ibn Ishaqin laitoksesta.)
IOL 2007: Suomessa asuvien muslimien suhtau­tu­misesta per­he­arvoihin ja perhelainsäädäntöön: http://www.ihmisoikeusliitto.fi/selvitys.pdf
Spencer, Robert, 2007: Totuus Muhammadista, maailman suvait­sematto­mim­man uskonnon pe­rustajasta. Alkuperäisteos: The Truth About Muham­mad (2006). Cranite.
Islam: What the West Needs to Know, 2007 (DVD): Director: Gr. M. Davis. (Suom. Islam: Mitä lännen tulee tietää, Youtube)
RoT = Reliance of the Traveller, sha­fi’iittisen koulukunnan klassinen sha­ri’a-opas: http://www.nku.edu/~kenneyr/Islam/Reliance.html
Koraani, sunna ja hadithit (mm. Bukhari, Muslim, Sunan Abu-Dawud):
http://ww.usc.edu/schools/college/crcc/engagement/resources/texts/

Kiitokset artikkelista SITA:lle!